Terrence Malick: To the Wonder.

Mestariohjaaja Malickin uusin elokuva on varmasti taide-elokuva termin ärsyttävimmässä merkityksessä. Se on hidas, hiljainen, rasittava ja vaikea. Se on täynnä päätöntä kävelyä, pellolla makailua, lähikuvia ja suputettuja vuorosanoja.

Mutta kun elokuva päästää sisälleen, on se symbolimainen, syvä ja yllättävän leikkisä kuvaus rakkaudesta, rakkauden etsimisestä, valinnoista, virheistä ja epätoivosta.

Välityömäinen To the Wonder ei ole mikään Tree of Life. Se on pienempi, ontompi ja arkisen näköinen. Mutta se antaa katsojalle ja ajatuksille tilaa tavalla, joka nykyelokuvista puuttuu lähes täysin.

***1/2

Terrence Malick: The Tree of Life.

Elämä. Jumala. Maa ja luonto. Kaikkeus, avaruus. Dinosauruksia, kraatereita, tulivuoria, rihmastoja ja soluja. Isä, äiti ja perhe. Veljeys. Lapsuus ja vapaus. Menneisyys. Nykyisyys. Armo. Kuolema.

Niin, Terrence Malickin "perhedraama" The Tree Of Life on valtavan kokoinen elokuva. Tahdiltaan ja teemoiltaan ainutlaatuinen elokuva kertoo elämästä, ei sen enemmästä tai vähemmästä. Malick onnistuu kohtalokkaalla äänimaisemalla sekä epälineaarisella ja hitaalla kerronnalla luomaan omalaatuisen intensiteetin, joka vie syvälle ihmisen pieniin hetkiin ja maailmaan olematta silti epämukava tai tirkistelevä. Visuaalisesti uskomattomat kuvat vievät ihmisten iholle ja sieluun. Valtavista mittasuhteistaan huolimatta Tree Of Life on elokuva, jossa katsojalle ja ajatuksille annetaan aikaa ja tilaa. Tämä avoimuus tekee elokuvasta lähes enemmän kuin elokuvan.

Elämä muodostuu pienistä hetkistä. Kaikesta ja jokaisesta jää jälki.

Kaikesta jää muisto.

ps. Jotenkin tällainen suurilla sanoilla kirjoittaminen tuntuu vähän vieraalta, mutta Malickin upeaa elokuvaa ei voi pienemmillä sanoilla kuvailla.

edit* Sunnuntaina The Tree of Life voitti Cannesin elokuvafestivaalien pääpalkinnon eli Kultaisen Palmun. Palkintoa tavoitteli myös Aki Kaurismäki uutuuselokuvallaan Le Havre.

Tree Of Life.

Terrence Malickin odotettu The Tree Of Life sai ensi-iltansa Cannesissa sekä buuausten että aplodien säestämänä. Jo The New World oli täynnä hiljaisuutta, tilaa ja oikeanlaista hitautta ja ensi tunnelmien mukaan Tree Of Lifekin on enemmän tunnelmia, kuvia, luovaa tilaa ja virtaa kuin perinteistä elokuvallista kerrontaa. Jotain kuvaa se, että elokuvan lapsitähdet eivät koskaan saaneet nähdäkään käsikirjoitusta, vaan heille annettiin vain vähän ohjeita siitä mitä tehdä ja mitä sanoa.



Tree Of Life saa ensi-iltansa täällä Tanskassa torstaina 19.6.

ps. The Sartorialist on Kööpenhaminassa tänään ja huomenna!