Ostaako?

Marnin vaatteet on H&M:ssä 50 prosenttia alennuksessa ja haluaisin kamalasti yllä olevan paidan itselleni. Ainut mikä epäilyttää on se, onko paita liian selvästi henkkamaukasta. En halua, että jokainen vastaantuleva näkee, että mulla on henkkamaukkaa päällä. Onneksi siellä ei ollut enää tuohon paitaan kuuluvia shortseja mun kokoisena, koska luultavasti ostaisin molemmat. Ainakin keväällä oli vielä muotia olla matchi-matchi.

En oikein ikinä ole osannut käyttää sandaaleita, mutta tänä kesänä voisin yrittää. Harmi vaan, ettei missään oikein ole muita sandaaleita kuin flipflopeja. Ylläolevat Zaran kenkulit ovat tosin ihan kivat.

Saatoin eilen olla väärässä. Venäjän mummot varmaan voittaa Euroviisut. Mutta Kyproksen lallatteleva Liv Tyler oli silkkaa viisumahtavuutta.

Ainiin. Jee, COS avaa Kämpissa perjantaina. Onneksi olen liian köyhä ostamaan sieltä ikinä mitään, koska muuten tyylistäni saattaisi tulla liian hillitty ja aistikas.

Urheileva nuori.

Olen alkanut kuuden vuoden mitään-tekemättömyyden jälkeen harrastamaan taas urheilua, tarkemmin sanottuna lenkkeilyä. Rupesin lönkyttelemään lenkkipolulla masun pienentämisen vuoksi, mutta nyt kuukauden jälkeen olen alkanut todella nauttimaan juoksemisesta. On mahtavaa kuunnella kunnon jumputuspoppia ilman omantunnon tuskia ja hölkkäillä menemään. Juoksen luultavasti liian kovaa, koska ohitan aina kaikki, mutta en halua, että juoksemisesta tulee sykkeen tarkkailua tai muuta mittaamista.

Ja onhan se urheilullisuus muodikastakin. Parhaiten tämä näkyy neonväreinä, college-housutrendinä ja värikkäinä tennareina ihmisten jaloissa. Omat lenkkarini ovat Citymarketista, joten niitä en ala esittelemään, mutta yllättäen kaikenlaiset kiiltävät ja suhisevat materiaalit ja high-top-tennarit ovat alkaneet miellyttää silmää. Myös Adidas Superstarit näyttävät taas ok:lta, mutta en halua vielä myöntää sitä itselleni.

Loppuun vielä paras lenkkinostatuskappale at the moment.

Nicki Minaj – Starships - Explicit Version

ps. Olen ehkä saanut päätettyä tatuoinnin aiheen.

I see a pattern.

Emmy The Great – Paper Forest - In the Afterglow of Rapture

Berliinistä ostettua.

Ulkomailla mua aina järkyttää 2nd handin (tai Vintagen) järkyttävät hinnat enkä ikinä saa ostettua mitään käytettyä kun ajattelen, että lönkan kiertsistä saa samanlaisen kolmella eurolla. Eli ulkomailla ostan usein uutta, niin myös Berliinissä. Berliinissä on paljon kivoja pikkukauppoja, joissa on vaikka mitä. Oltaisiin esim päästy Henrik Vibskovin blogiin, jos olisin syönyt pienemmän aamiaisen ja täten perunasoppa olisi maittanut. Ostin pari kivaa juttua, jota olen pitkään halunnut ja budjettikin alittui.

COS on vähän sellainen hienompien ihmisten Weekday. Haluaisin olla sellainen ihminen, joka ostaa COS:ista kaikkea. H&M:n omistama ketju valmistaa laadukkaan näköisiä, minimalistisia ja kauniita vaatteita sekä miehille että naisille. Olen jo kauan halunnut ostaa sieltä jotain ja Berliinissä kukkalonnyörit aukesivat (vaikkakin vähän hintavuus- ja henkkamaukkarätit-tuhahdusten saattelemana) ja ostin harmaat carrot-malliset kangashousut.

Parempi kuva täällä. Joku voisi sanoa, että housut muistuttavat aika paljon näitä Flowhun ostamiani housuja, mutta itse en sellaista kuuntele ja joka niin sanoo on aika negatiivinen ihminen.

COSin lähellä tyttö tekoturkissa ojensi käteeni lappusen, jossa mainostettiin vähän syrjemmässä Berliinin keskustasta tapahtuvasta American Apparellin halli-alennusmyynnistä. En ymmärrä miksi ne kaikki vaatteet oli roudattu sinne, mutta paikka osoittautui isoksi varastohalliksi, joka oli täynnä American Apparellin trikoopaitoja ja muuta mukavaa. Lisäksi paikalle oli roudattu töihin paitsi kaikki Saksan hipsterit, niin myös söpöjä tyttöjä ja poikia muualta Euroopasta. Alennustavaroiden lisäksi myynnissä oli myös sekundamalleja.

Hauska mustavalkoinen pilkkupaita. En ymmärrä miksi pallot ja pilkut on jotenkin tyttöjen juttu, mutta raidat on unisex. En edes tiedä onko asia näin, mutta jotakin vähän epäilyttävän tyttömäistä noissa pilkuissa kyllä on.

Anorakki-mallinen parkatakki on myös jotenkin malliltaan outo, mutta siinä on kiva rennon erähenkinen fiilis ja kivat värit. Anorakki on taas in 90-luku fiilistelyn myötä. Takki on sekundaa hihoissa olevien värivirheiden takia.

Berliinin matkan pääostostavoitteeni oli käytettyjen DrMartens-maihareiden löytäminen ja viimeisenä päivänä tässä onnistuinkin, vaikka olinkin siinä vaiheessa jo toivoni menettänyt. Paul's Store niminen liike myy lähinnä Cheap Mondayta ja Martenseja, ja minullekin sopiva malli löytyi onnekkaasti takahuoneessa. Vaikka olisin ehkä mieluummin halunnut jonkun muun väriset, niin 40 euron iloiseen hintaan mustatkin olivat enemmän kuin hyvät.

Ostin myös VOO-kaupasta kitchin puujäljitelmäkuvioisen iPhone-suojakuoren.

Hyvä Berliini, hyvä elämä!

Civil Civic – Airspray

My favorite day is Weekday.

Weekdayn sivuja selaillessa tuli taas olo, että ei mun kaapista oikein löydy yhtään kivaa takkia tai paitaa.

Jens Lekman – An Argument With Myself

ps. UFF:in alet alkavat huomenna.

Syyskuussa.

Kesän iloisuuden uuvuttamana on tullut osteltua aneemisia rättejä Weekdaysta ja kiertsistä.

Neuletakista ei kuvan perusteella saa mitään selvää, mutta siinä on sellaista hienon näköistä mokkanahkajäljitelmää etuosassa.

T-paidat on aina innostavasta Weekdaysta. Kai mun pukeutumisessa edelleen vaikuttaa luontoaiheista tykkäily, vaikkakin nyt on siirrytty susista, kauriista ja muista söpöistä metsän eläimistä kasvillisuuden puolelle.

Weekdaylla on hieno Storemade "mallisto", jossa ilmestyy joka viikko uusi printti, jota saa sen viikon ajan ostaa t-paitojen rintamuksissa. Ajankohtaiset ja kantaaottavat paidat painetaan nimensä mukaisesti Weekday-liikkeissä. Ainut harmitus on, että toisin kuin ainakin Tanskassa, Suomessa printtejä painetaan vain t-paitoihin. Köpiksen Weekdayssa printtejä sai myös kangaskassien kyljissä, mikä tällaisen kangaskassien suurkäyttäjän mielestä oli tosi kivaa. Esimerkiksi tämän viikon printti jää upeudestaa huolimatta ostamatta, koska en yksinkertaisesti tarvitse enää lisää mustia printtipaitoja. Ehkä kangaskasseja alkaa tulla Suomenkin Weekdayhin nyt, kun ihan Hesarin kuukausiliitekin on huomannut niiden yleisyyden.

Take That – Love Love

ps. Anteeksi pitkä bloggaustauko. Koneeni hajosi ja uuden hankkimiseen meni tovi. Lisäksi oli kesä, kiima ja rakkaus.
ps.2 Anteeksi kehnot kuvat, mutta en ole vielä oikein sisäistänyt iPhoton kuvanmuokkaus ominaisuuksia.
ps.3 Anteeksi kehno layout. Typerä bloggeri oli mennyt muuttamaan käyttöjärjestelmäänsä, enkä osaa vielä laittaa kuvia vierekkäin.

ps.4 Ja hipstereille anteeksi Take Thatista.

Flow mayb's.

Flow-vaateshown lähestyessä alkaa oma vaatevarasto näyttää vanhalta ja tylsältä. Kun kaikki kiva on niin nähtyä ja kaikki erikoinen vähän liikaa, täytyy kääntyä nettikauppojen puoleen. Kävin kokeilemassa yllä olevia carrot-mallisia kollegehousuja Helsinki10:ssä ja kivoilta näyttivät. Netistä saa tilattua halvemmalla, mutta ainut ongelma on, voiko Flowhun mennä verryttelyhousuissa. Toppi sopisi hyvin Kallion puistokirppikseltä ostamani liivin seuraksi, ja alessa sillä on hintaa vain noin 10 euroa.

Vivian Girls – Take It As It Comes

Kukkapaita Pariisista.

Kummallinen kahdesta eri ruutupaidasta tehty paita kirjailluin kukkasin. Ostettu Pariisin Maraisista.

Björk – Hyperballad

Lempivaate 3.

Esittelyvuorossa olevassa lempivaatteessa yhdistyy moni asia, josta pidän todella paljon juuri nyt. Väri on hieno, marjaisa viininpunainen, ja materiaali on pitkänajansuosikki veluuri. Vaikka veluuri on yleisesti aika halveksittu materiaali, niin minä pidän sen muodostaman pinnan elävyydestä ja tietynlaisesta likaisuudesta. Olen myös tykästynyt peruspaitoihin ilman kuvioita, nappeja, kauluksia tai muita häiriötekijöitä.

Loppuun PMMPtä, koska tänään meillä töissä kävi Paula Vesala. Paula on tosi lyhyt, hiljainen ja ujon oloinen. Mutta silti olin ihan iikh!!1!

PMMP – Lapsuus loppui

Lempivaate 2.

Vaalea telttamainen farkkupaita. Koska viime kesänä tykästyin (rusketuksen ansiosta) vaaleisiin väreihin, on tämä paita tullut erityisen rakkaaksi. Ostettu Joensuun kiertsistä, alunperin GAPilta. Kivat ysärifiilarit napeissa ja hassusti kaartuvassa helmassa.

Ida Maria – I Like You So Much Better When You`re Naked

ps. hih...innostuin vähän kun viimein keksin miten kuvista saa isompia.

Paita päällä.

Suosikki on vaalean sininen farkkupaita. Käytetyin punainen ruutupaita. Kallein pinkki RL. Uusin on nude nenänkaivelupaita.

Pitääpä ajaa parta. Hirveä revohka.

She & Him – In The Sun

Perus.

Vaikka aiemmin väitin pukeutuvani leikkien ja epätylsästi, pukeudun kuitenkin melkolailla perusvaatteisiin. Ajattelin tässä ensimmäisessä virallisessa postauksessa esitellä vaatekappaleita, joihin pukeudun tylsistymiseen asti.

Farkut.

Tietysti. Olen jo kauan vannonut pillien nimeen, ja varsinkin ruotsalainen Cheap Monday- merkki on lähellä peräsintäni lähes päivittäin. Viime aikoina sitä on tosin hieman yllättäen lähestynyt pari Leviksen 501:iä. Ne on vähän hassut housut, mutta sopivat jotenkin hyvin lähes kaiken kanssa.

Ehkä pillit on menossa, mikä on tavallaan surullista. Kasiluokan J&J-lahkeita odotellessa..

Neuletakit.

Neuletakit ovat jotenkin varkain vieneet pääsosan vaatetuksessani. Ennen pukeuduin monipuolisemmin huppareihin,college- ja kauluspaitoihin. Nykyisin vedän liiankin usein päälleni lörtön, yksivärisen neuletakin. Neuletakissa on sellaista suloista indiehipsterrock- fiilistä, jota haluaisin epätoivoisesti tavoitella.

Sopivan neuletakin etsiminen on ikuinen ongelma. Neuletakin pitää istua, mutta ei liian hyvin. Sen pitää pysyä muodossa, mutta joustaa menossa ja kaiken lisäksi sopia väriltään vaatekaapin muuhun sisältöön.

T-paidat.

T-paita toimii usein asun piristäjänä. Pidän printtipaidoista. Yksiväristä käyttäessäni puen yleensä päälleni wifebeaterin. T-paita on monipuolisempi vaatekappale kuin usein ajatellaan. Sen lisäksi, että t-paita tarjoaa hassuja printtejä ja värejä, myös t-paidan muodoilla, pituudella, tekstuurilla ja istuvuudella voi leikkiä. Joskus on kiva pukea päälle jotain hyvin istuvaa ja lyhyttä (kilkkanaa, kuten äitini vaatteitani usein kuvailee), ja joskus taas roikkuvaa, lörttöä ja muodotonta. Tytöt ovat tienneet tämän jo vuosia, joten miksei pojatkin.

Nahkatakki.
Ulkovaatetuksessa sää ei paljon sääntöjä sanele. Kun olin lapsi, niin 30 asteen pakkaset olivat enemmänkin jokatalvinen sääntö kuin poikkeus. Silloin kyllä käytettiin toppatakkia, kerrastoja ja pitkiä kalsareita, mutta ei täällä Helsingissä sellaisiin lukemiin törmää. No, tänä talvena on ollut vähän viileähköä, mutta hyvin on kestetty.

Mutta siis asiaan. Ulkopukeutumiseni peruselementti on vähän tylsästi ja rutiininomaisesti nahkatakki. Minulla on muitakin takkeja aivan älyttömät määrät (UFF:in alet), mutta nahkatakki on klassinen ja antaa pukeutumiselle sopivan särmän. Aina UFF:in alejen alkaessa kierrän Helsingin UFFit uuden nahkatakin toivossa. Haluan, että nahkatakillani on historia ja sen pinnassa kulumisen jälkiä. Muut vaatteet ostan kyllä perushenkkamenkan hyllyltä, mutta nahkikseni haluan etsiä ja löytää.

Kaulaliina.

Jos ei halua köhiä koko talvea, niin parasta olla hyvä kaulaliina. Tänä talvena olen tykästynyt pitkiin ja paksuihin kaulaliinoihin, jotka näyttävät kierrettynä kaulan ympärille joltain tuelta, jonka saa niskavaivoihin. Aiemmin olin palestiinalaishuivien SUURkuluttaja, ja kaapin pohjalta löytyykin 10-15 eriväristä ja -kokoista ruutuhuivia. Tänä talvena kaikki huivini ovat olleet näitä niskatukiliinoja. En halua että huivin päät roikkuvat, vaan kiedon ne aina liinan sisään.


Converset ja maiharit.
Kengissä olen antanut tänä vuonna periksi talvelle. Vaikka kuinka paljon rakastankin Conversejani, niin niillä ei vaan pärjää tuolla lumen keskellä. Saatikka sitten keväällä kun tuo kaikki lumi sulaa noin kolmessa päivässä harmaaksi mönjäksi teiden sivustaan ja jalankulkijan varpaille. Jalkaparkojani suojelemaan hankin siis maiharit. Eikä yhtään haittaa, että ne näyttää ihan kivalta jalassakin eivätkä ole ehkä se kaikkein epämuodikkain jalkine tänä talvena.