Look.

 Tältä näytän nykyisin useimpina päivinä. Roikkuvia tummia vaatteita, iso kauluri, lippalakki ja Dr Marten'sit. RAKASTAN silkkipusakkaani. 

Tänään. Ja eilenkin.

Tykkään asukuvista. En vaan osaa/ uskalla pyytää ketään ottamaan niitä. Se tuntuu jotenkin lapselliselta. Yritän tätä ratkaisua ainakin nyt. Musta se on ihan hauska.

Alla tunnelmakuva. Syksy.

Dark. Sport.

Viime aikoina olen innostunut löysistä housuista ja pitkistä paidoista. Blogityttöjen urheilupaitavillitykseenkin lähdin mukaan. Synkkyys on vallannut värimaailmani.  

Näytän nykyisin kuulemma skiniltä. Johtuu ihanasta silkkipusakastani

John Carterista ja teini-iän tusinafantasioista.

Kun olin pullukka teinipoika Joensuussa, fantasia oli elämäni coolein juttu. Muistan edelleen missä Joensuun eri kirjastojen fantasiahyllyt sijaitsivat, kun pyöräilin niiden väliä metsästämässä kulloinkin luettavana olleen kirjasarjan seuraavaa osaa. Kaikki vihkojen ja koulukirjojen tyhjä tila ja marginaalit olivat täynnä omia piirrustuksiani kirjojen sankareista ja päiväni kohokohta oli se viimeinen tunti ennen nukkumaanmenoa kun sain vain maata sängyssä ja lukea Randin, Belgarionin tai kenen tahansa mystisesti kohtalokkaan nuoren seikkailuista oudoissa, eritavalla maagisissa taikamaailmoissa. Nuoruuteni aikana luin läpi ainakin viisi kirjasarjaa ja Ajan Pyörä jäi jopa kesken, kun sain monikymmenosaisen sarjan julkaisutahdin kiinni enkä jaksanut odottaa seuraavaa.

Ja kuinka mahtavia olivat Final Fantasyt! Yhä edelleen jotkin elämäni hienoimmista kokemuksista liittyvät Final Fantasy VIII-peliin ja siinä etenemiseen ja hahmojen kehittymiseen. Melkein tulee tippa linssiin tässä kirjoittaessa, kun muistot Squalin, Rinoan, upean Quintiksen ja muiden seikkailuista palaavat mieleen. Nykyisen opiskelupaineiden täyttämän elämän keskellä tulee välillä ikävä niitä ihanan pitkiä ja huolettomia viikonloppuja kun pystyin vain istumaan peliohjain kourassa huoneeni nurkassa ja jolloin suurin huoli oli se, että saiko pelin jättää pauselle ruuan ajaksi. Vaikka FFVIIIn liittyy nuoruuteni innostavimmat muistot, oli myös sitä seurannut Final Fantasy IX hillittömän hieno ja fantasiamaailmaltaan koskettavan syvä seikkailu, täynnä suuria voimia, tunteita ja taianomaisuutta.

John Carter-elokuva herätteli sisälläni elelevän fantasiafanin. Hienolta näyttävät Marsin asukkaat ja heidän rituaalinsa ja historiansa, keskenään juonittelevat lajit, taikavoimat ja alkukantaisuus toimivat. Mars tuntuu elokuvassa elävältä (tosin hieman mittasuhteiltaan pieneltä ja tyhjältä) planeetalta, jonka tulevaisuus on uhattuna ja jonka maanmies Carterin täytyy ihmismiehen voimillaan pelastaa. Ei John Carter lähde pakkaa mitenkään mielettömästi sekoittamaan, vaan kertoo sen jokaiselle fantasiaa vähänkään tuntevalle tutun HarryPotter-LukeSkywalker-Jeesus-Frodo-Avatar-maailmanpelastaja tarinan. Mutta jokin hiekkaerämaamaisemissa ja liikkuvassa robottikaupungissa muistuttivat minua nuoruuden ankeuden poistaneista tusinafantasia kirjasarjoista ja Squaren upeista Final Fantasy-peleistä.

Harmittaa, että arvioiden mukaan yli 300 miljoonaa dollaria maksaneen John Carterin markkinoinnissa mentiin pahasti metsään, eikä hypeä saatu nostettua, sillä puutteistaan huolimatta elokuva on innostunut ja tuoreella tavalla sinisilmäinen fantasiaelokuva. Hype on nyky-Hollywoodissa ensisijaisen tärkeää ja mainonnan on oltava kauaskantoista sekä moniulotteista, kuten lähes täydellisesti mainoskampanjoinnissaan onnistunut Hunger Games tulee parin viikon päästä osoittamaan tuottamalla ensi-iltaviikonloppunaan noin 100 miljoonaa dollaria.

ps. Jos ikinä pääsen eläkkeelle/voitan lotossa, niin aion viettää pari ensimmäistä vuotta ainoastaan pleikkaa ja Final Fantasyja pelaillen.

26!

Viime perjantaina oli mun syntymäpäivä eli niin sanotusti mah birthday. Oli huippua. Murun aamiaisyllätys, päivällä kakuttelua töissä ja illalla skumppaa kamujen kanssa.

Sain aikuismaisen lahjan, jollaisen olin aina halunnut.

Sain myös vähemmän aikuismaisen lahjan, johon kuului mm. kutsu lauantai-diskoilemaan, lauantai-pussi, lauantai-leffalippuja ja huisi koirakortti.

Sunnuntaina tehtiin vielä synttärireissu Tallinnaan, kun halvalla pääsi. Ostin ensimmäistä kertaa Bershkasta jotain, mikä on vähän nolostuttavaa, kun olen aina ajatellut, että ketjun vaatteet on suunnattu lähinnä 16-vuotiaille eikä tällaisille miehekkäille 26-vuotiaille.

Chairlift – I Belong In Your Arms

ps. Parhaalta Oscareissa näytti Emma Stone! Ja Gwynethin viitta oli kova veto! Like A Boss!

' Cause everybody dies but not everybody lives.

Lempitakkini juuri nyt on bomber/pilottitakki. Sopivasti ugly-cool ja roadwarrior ja ysäri. Kun olin teini-ikäinen, kaikilla suosituilla tyypeillä oli tällaiset takit.

Ne tyypit oli myös vähän skinejä, mikä on inhottavaa. Mutta ei se takki niistä skinejä tehnyt. Työkaverini mukaan tää on edelleen jengitakki, joten "ei kannata ihmetellä, jos tullaan koputteleen olalle".

Vaikka tuo brunette tyttö on MAHTAVA, niin mun lemppari on kuitenkin tuo blondi. Tykkään aina niistä hiljaisista, vähän yksinkertaisista tapauksista. Mun lemppari spaissarikin oli aina Posh.

Kuviollista.

En tiedä johtuuko se Kööpenhaminasta vai mistä, mutta viimeisen vuoden aikana pukeutumiseni on kulkeutunut tummempaan, värittömämpään ja klassisempaan suuntaan. Väri on murrettuja, tummia ja totisia. Kuvien tai värien sijaan minua kiinnostaa vaatteissa se, millaisen profiilin ne saavat aikaan, mikä käytännössä on tarkoittanut leikkauksien löysenemistä ja suurentumista.

Viime aikoina on taas kuviolliset vaatteet alkaneet kiinnostaa. Haluaisin löytää jostain hyvin istuvat kuviolliset ja värikkäät housut miehille eikä minua haittaisi kuviot kengissäkään. Haaveilen Amerikan-lippu Converseista, alla olevista Topmanin kengistä, raidallisista pillifarkuista ja monivärikuviollisista carrot-housuista.

On väärin, ärsyttävää ja hieman outoa, että kuviollisuutta muissa miesten vaatteissa kuin paidoissa tai takeissa pidetään jotenkin naisellisena tai ainakin eriskummallisena.

The Megaphonic Thrift – Tune Your Mind

Yrittäminen kannattaa aina.

On hienoa, jos ala-asteelta on jäänyt elämään muutama mahtava ystävä tai kiva harrastus, mutta vaatekaapin sisällön soisi muuttuvan vuosien saatossa. Vieraillessani Itä-Suomessa perhettä moikkaamassa näin sattumalta yhden ala-astetuttuni, joka kymmenisen vuotta sitten oli kaikin tavoin ihana ja kaunis tyttönen, kuuluen minun ja monen muun mielestä koulun kauneimpiin. En tiedä johtuuko asia siitä, että ala-asteella kaikki oli paremmin vai Joensuusta itsestään, mutta tytössä ei ala-asteen jälkeen ollut muuttunut mikään muu kuin poskien pyöreysaste. Eikä tämä kyseisessä tapauksessa ollut vain hyvä asia. Tytön tyyli, hiukset, kävely ja koko oleminen olivat kaikki lähes tulkoon identtiset sen tytön kanssa, jonka muistan vuosien takaa. Tietysti on hienoa, jos hän on löytänyt tyylinsä ajoissa, mutta ainakin itse olisin toivonut sen löytyvän vasta sen jälkeen kun äiti on lakannut ostamasta tytölle vaatteita.

En nyt väitä, että jokaiseen muotivirtaukseen tarvitsee hypätä mukaan. Lähes mikään ei tänä hipsterien kansoittamana aikana ole nolompaa kuin liiallinen muodikkuus tai yli-yrittäminen. Mutta voi muodista silti nauttia. Jatkuvasti muuttuva muoti antaa varsinkin tytöille mahdollisuuden kokeilla eri asioita ja tätä kautta löytää ne itselle sopivat jutut. Eikä tarvitse edes seurata muotia. Moni ystäväni on käynyt läpi kaikenlaisia nuoruudenvaiheita emoilusta roolipelailuun, ja myös tällaisten kokeilujen kautta varmuus omasta itsestä ja omasta tyylistä kasvaa.

Joensuussa kaivoin kaapista vanhoja koulukuviani ja pakko myöntää, että itseni kohdalla kehitystä on ainakin omissa silmissä tapahtunut. Suurin kiitos kuuluu varmasti Helsingille ja yliopistolle, mutta kai vaikutuksensa on myös omille yrityksillä ja hassuillakin kokeiluilla.

DEV – Take Her From You

Hauskaa Vappua!

Tanskassa vappu on huomattavasti pienimuotoisempi puistojuhla kuin Suomessa. Itse vietän vappua yksin, kevätflunssan kourissa, syöden kylmiä nakkeja, liian isoista perunoista tehtyä tanskalaista perunasalaattia sekä porkkanamuffinsseja.

Vaalit.

En ole kovinkaan poliittinen ihminen, mutta siitä huolimatta eduskuntavaalien tulos tekee surulliseksi. Kun elää helsinkiläisessä yliopistokuplassa on vaikea tajuta sitä suurta hämmennystä, joka Suomen kansaa vaivaa. Juuri politiikka on se areena, jossa asioihin ja arkisen elämän sääntöihin vaikutetaan ja jossa arvot ja asenteet välittyvät yhteiskunnan toimintaan. Tästä syystä on järkyttävää huomata, kuinka populistinen oneliner-puolue saa "jytky"-voiton vaaleissa ohjelmalla, joka johtaa nationalistisempaan, homogeenisempaan ja kulttuurisesti köyhempään Suomeen.



En tiedä kumpi on pelottavampi ajatus. Se, että suomalaisten arvomaailma on todella siirtynyt näin kauas omastani vai se, että ihmiset on näin surullisen helppo huijata vaaliuurnille amerikkalaistyylisellä musta-valkoisella populismilla. Vaikka äänestysprosentti nousi 3,5 prosenttia, on vaikea olla onnellinen tästä uudesta Suomesta.

Olo on yksinäinen ja tyhjä.

Ink.

Tatuoinnit ovat nykyisin hyväksyttäviä ja ärsyttävän yleisiä, vaikkei olisikaan ex-vanki tai merirosvo, ja minäkin olen päättänyt sellaisen iholleni hankkia. Visuaalisena ihmisenä tatuointiin liittyy kuitenkin monta seikkaa, jotka vaikeuttavat prosessia huomattavasti, joista suurin on kuvan valinta. Tämä on ongelmallista, koska oma maku muuttuu jatkuvasti ja vaikka söpöt metsän eläimet ovat mielestäni hienoja nyt, voi olla että mielipide muuttuu parin vuoden sisällä. Toisaalta minua kiehtoo ajatus tatuoinnista tietyn elämänvaiheen ja aikakauden ikonina.

Myös tatuoinnin kokoa ja sijoittelua pitää miettiä. En halua mitään pientä tuherrusta paikkaan, josta kukaan ei sitä koskaan näe. Toisaalta, vaikka koko käden tatuointi näyttää oikean tyylisellä ihmisellä pirun hienolta, en tiedä pystyisinkö itse kantamaan sellaista. Myös iän mukanaan tuomat muutokset ihmisruumiissa on hyvä ottaa huomioon, sillä tatuointia on tarkoitus kantaa ylpeästi iholla koko loppuelämä.


Muglerin pääsuunnittelija Nicola Formichettin muusa Rico "Zombie Boy" Genest.

VIE-BUD-PRG.

Matkailen loppukuun Wienissä, Budapestissä ja Prahassa.
Rinkkaa olikin jo ikävä.

ps. Ja Vtun Ruisrock kun olet niin paska festari ja saat parhaat esiintyjät.

Zeitgeist.

Opiskelen sosiologiaa. Sosiologia on sosiaalitiede, joka on kiinnostunut yhteiskunnasta ympärillämme ja sen moninaisista sosiaalisista ilmiöistä. Sosiologia on jatkuvassa liikkeessä, muutoksessa ja tavoittelemassa uutta, koska tiede muuttuu samalla kuin sen tutkimuskohdekin. Sosiologia tekee tiedettä modernista yhteiskunnasta. Se pyrkii tavoittamaan sen, mikä on olennaista tässä ajassa. Zeitgeistin. Ajan hengen.

Usein sosiologia epäonnistuu tavoittamaan nykyisyyden, sillä se on sidottu tieteen tekemisen akateemisiin raameihin. Parhaimmillaan sosiologia tavoittaa aikansa asenteita ja arvostuksia tutkimuksen kautta. Mutta zeitgeist ei ole vain valintojemme taustalla vaikuttavia arvoja ja asenteita, vaan se on jonkinlainen yhteisöllinen kokemus siitä, millaista on olla ihminen ja yksilö juuri nyt. Yrityksessään tavoittaa jotain nykyajasta sosiologiaa verrataankin usein kirjallisuuteen. Myös siinä pyritään kuvaamaan fiktiivisten tarinoiden kautta kokemusta modernista maailmasta.

Myös muu taide esittää tulkintoja yhteiskunnasta ja nykyajasta. Usein kuvataiteen abstraktit ja vapaat tulkitsemisen keinot pystyvät parhaiten pyydystämään ajan hengen. Kiasmassa on vielä muutaman päivän ajan näytillä CREAM-näyttely, jossa on esillä nuorten brittitaiteilijoiden muodostaman YBA-ryhmän teoksia. Esillä olevat teokset hahmottelevat omanlaistaan kuvaa nykyajasta. Damien Hirstin ja kumppaneiden mukaan nykyaika on täynnä ristiriitaisuuksia, ahdistuneisuutta ja tietynlaista väliinpitämättömyyttä. Kaaoksesta ja ristiriidoista löytyy kuitenkin iloa, vapautuneisuutta ja räikeyttä, jotka ovat osa 2000-luvun asennemaisemaa. Ehkä juuri ironinen väliinpitämättömyys kaikesta mahdollistaa ahdistuksen ja vapauden kauniin tasapainon.

kuvat: Tracey Emin

ps. Kävin tänään katsomassa 3. kerran Inceptionin. Vähän noloa ja outoa, mutta edelleen elokuva teki vaikutuksen ja nosti lapsenomaista innostusta pintaan. Parasta tänä vuonna.

Käytävässä.

tupsupipo: Seppälä
huivi ja paita: H&M
hanskat ja ruutupaita: 2nd hand
farkut: Weekday

Mark Ronson & The Business Intl – Bang Bang Bang - Explicit Version

Lempivaate 1.

Olen lähdössä Tanskaan vaihtoon tammikuussa. Koska kantokykyni on rajallinen, en mitenkään voi ottaa kaikkia vaatteitani mukaan vaan jonkinlaista karsintaa on välttämätöntä harrastaa. Tästä syystä olen alkanut listaamaan lempivaatteitani, jotka pääsevät mukaani Kööpenhaminan bilemaratonille.

Ensimmäisenä on H&M:ltä keväällä ostettu harmaa collegepaita. Tykästyin viime kesänä kovasti ns. collegekuosiin, ja kaappiini jo on kertynyt sitä monessa muodossa. Tämä kyseinen paita on ihanan pehmeä, se toimii lähes kaikkien värien kanssa ja on samalla rento, tyylikäs ja siisti.

Riipuksia ja rintamerkkejä.

En käytä koruja kovinkaan usein. Yleensä vain juhlatilanteissa tai jos haluan jotain piristettä. Vaikka en koruja käytäkään, niin pidän niistä kyllä. Tykkään ostaa koruja varsinkin reissuilta ja erilaisista tapahtumista, koska ne ovat helppo ja halpa tapa saada muistoja ja täydennystä vaatekaappiin. Tehtyjä reikiä kropassani ei ole, enkä voi sietää sormuksia, joten omistan vain lähinnä riipuksia ja rintamerkkejä.

Ja loppuun jotain hassua.
Katy Perry – Peacock

Ruisrock.

Vaikka Ruisrock on paska festari on siellä pirun hauskaa.