Tänään. Ja eilenkin.

Tykkään asukuvista. En vaan osaa/ uskalla pyytää ketään ottamaan niitä. Se tuntuu jotenkin lapselliselta. Yritän tätä ratkaisua ainakin nyt. Musta se on ihan hauska.

Alla tunnelmakuva. Syksy.

Kevättakki.

takki: asos

The Ting Tings – Guggenheim

' Cause everybody dies but not everybody lives.

Lempitakkini juuri nyt on bomber/pilottitakki. Sopivasti ugly-cool ja roadwarrior ja ysäri. Kun olin teini-ikäinen, kaikilla suosituilla tyypeillä oli tällaiset takit.

Ne tyypit oli myös vähän skinejä, mikä on inhottavaa. Mutta ei se takki niistä skinejä tehnyt. Työkaverini mukaan tää on edelleen jengitakki, joten "ei kannata ihmetellä, jos tullaan koputteleen olalle".

Vaikka tuo brunette tyttö on MAHTAVA, niin mun lemppari on kuitenkin tuo blondi. Tykkään aina niistä hiljaisista, vähän yksinkertaisista tapauksista. Mun lemppari spaissarikin oli aina Posh.

Berliinistä ostettua.

Ulkomailla mua aina järkyttää 2nd handin (tai Vintagen) järkyttävät hinnat enkä ikinä saa ostettua mitään käytettyä kun ajattelen, että lönkan kiertsistä saa samanlaisen kolmella eurolla. Eli ulkomailla ostan usein uutta, niin myös Berliinissä. Berliinissä on paljon kivoja pikkukauppoja, joissa on vaikka mitä. Oltaisiin esim päästy Henrik Vibskovin blogiin, jos olisin syönyt pienemmän aamiaisen ja täten perunasoppa olisi maittanut. Ostin pari kivaa juttua, jota olen pitkään halunnut ja budjettikin alittui.

COS on vähän sellainen hienompien ihmisten Weekday. Haluaisin olla sellainen ihminen, joka ostaa COS:ista kaikkea. H&M:n omistama ketju valmistaa laadukkaan näköisiä, minimalistisia ja kauniita vaatteita sekä miehille että naisille. Olen jo kauan halunnut ostaa sieltä jotain ja Berliinissä kukkalonnyörit aukesivat (vaikkakin vähän hintavuus- ja henkkamaukkarätit-tuhahdusten saattelemana) ja ostin harmaat carrot-malliset kangashousut.

Parempi kuva täällä. Joku voisi sanoa, että housut muistuttavat aika paljon näitä Flowhun ostamiani housuja, mutta itse en sellaista kuuntele ja joka niin sanoo on aika negatiivinen ihminen.

COSin lähellä tyttö tekoturkissa ojensi käteeni lappusen, jossa mainostettiin vähän syrjemmässä Berliinin keskustasta tapahtuvasta American Apparellin halli-alennusmyynnistä. En ymmärrä miksi ne kaikki vaatteet oli roudattu sinne, mutta paikka osoittautui isoksi varastohalliksi, joka oli täynnä American Apparellin trikoopaitoja ja muuta mukavaa. Lisäksi paikalle oli roudattu töihin paitsi kaikki Saksan hipsterit, niin myös söpöjä tyttöjä ja poikia muualta Euroopasta. Alennustavaroiden lisäksi myynnissä oli myös sekundamalleja.

Hauska mustavalkoinen pilkkupaita. En ymmärrä miksi pallot ja pilkut on jotenkin tyttöjen juttu, mutta raidat on unisex. En edes tiedä onko asia näin, mutta jotakin vähän epäilyttävän tyttömäistä noissa pilkuissa kyllä on.

Anorakki-mallinen parkatakki on myös jotenkin malliltaan outo, mutta siinä on kiva rennon erähenkinen fiilis ja kivat värit. Anorakki on taas in 90-luku fiilistelyn myötä. Takki on sekundaa hihoissa olevien värivirheiden takia.

Berliinin matkan pääostostavoitteeni oli käytettyjen DrMartens-maihareiden löytäminen ja viimeisenä päivänä tässä onnistuinkin, vaikka olinkin siinä vaiheessa jo toivoni menettänyt. Paul's Store niminen liike myy lähinnä Cheap Mondayta ja Martenseja, ja minullekin sopiva malli löytyi onnekkaasti takahuoneessa. Vaikka olisin ehkä mieluummin halunnut jonkun muun väriset, niin 40 euron iloiseen hintaan mustatkin olivat enemmän kuin hyvät.

Ostin myös VOO-kaupasta kitchin puujäljitelmäkuvioisen iPhone-suojakuoren.

Hyvä Berliini, hyvä elämä!

Civil Civic – Airspray

UFFs.

Jotenkin päädyn ostamaan Uffista aina takkeja. En tiedä johtuuko se siitä, että takkeja ostaessani luulen säästäväni enemmän, koska ne ovat normaalikaupoissa kalliimpia vaiko siitä, että ulkovaatteisiin on harvemmin kertynyt hikeä tai muita eritteitä kovinkaan paljon, koska niillä ei ole suoraa kosketusta ihmisruumiseen. Mutta hyytävään talveen varautuessa takkeja on kotiin kannettu näistäkin aleista.

Ensimmäinen löytö ei varsinaisesti ole takki, vaan suuri ja lämmin harmaa neuletakki. Eniten neuleessa vetosi kummallisen korostetut olkapäät, sopivasti tiukat hihat ja tumma harmaan sävy. Vaatteessa on ripaus hobo-chickia.

Toinen tikkitakkini on nähtävästi osa jotain vanhanaikaista lasketteluasua, koska takin selkämys on pidempi kuin etuosa. Työkaverini epäili, että tämä estää pepun jäätymisen hiihtohisseissä mäkeä ylös matkatessa. Itse vihaan intohimoisesti kaikkea talviurheilua enkä aio tätäkään takkia missään mäessä kuluttaa. Tykkään edelleen tikkitakkien meiningistä ja lisäksi takin takahärpäke tuo mielenkiintoa muuten melko tavallisen takin profiiliin. Myös hihan ja päänsuun resorit ovat kiva lisä ja tuovat takkiin jäykkyyttä, jota tällainen kangas usein tarvitsee.

Ostin pilottitakin. Olen kokeillut pilottitakkeja jo pari kertaa aiemmin, Köpiksessä Weekdayssa ja noin kuukausi sitten Kiertsissä. Aiemmin takki on jäänyt ostamatta, koska 90-luvulla Joensuussa asuneelle takissa on melko tuoreet skin head-fläsärit. Mutta nyt halpa hinta, sopiva väri ja hetkellinen kevytmielisyys sai minut kantamaan sen keltaisessa kassissa kotiin asti.

On hassua miten tietyt vaatteet leimautuvat tietyn ajan ja aatteiden kuviksi ja kiinnittyvät osaksi muistoja. Skinheadit olivat varsinkin Itä-Suomessa suuri ongelma ja pilottitakkiset jengit kulkivat kylillä pelkoa aiheuttaen. Vaikka rasismi on edelleen vakava ongelma Suomessa, ovat pahimmat ajat onneksi ohitse ja myös pelko pilotin ympärillä on hälventynyt. Kyseinen malli on alunperin ollut lentäjien takki ja sellaisena aion itse takkiin suhtautua. Ehkä laitan rinnuksiin vielä kukkapinssejä ja söpöjä eläimiä, ettei heikkohermoistenkaan tarvitse pelätä. Ja luohan se hauskan kontrastin.

Lopuksi vielä sellainen juttu, että mahtava tanskalainen VETO tulee joulukuussa Tavastialle. Lähteekö joku messiin?

VETO – You Are A Knife

2nd hand.

Viimein löysin Nørrebron opiskelijan kukkarolle sopivat kirpparit ja 2nd handit. Vanhat nahkakengät alkavat vedellä viimeisiään, joten ostin tuollaiset kaksiväriset tanssikengät noin kuudella eurolla (45 kruunua). Tarpeeseen tuli myös farkkutakki, sillä olen auttamattoman kyllästynyt mustaan nahkatakkiini, vaikka se kaunis ja luotettava onkin. Farkkutakki kustansi noin 13 euroa (100 kruunua).

Ja Hailee ja Elle nyt ovat vaan hurmaavia.


kuva: Vanity Fair

Lempivaate 4.

En ole koskaan ollut käytännöllinen pukeutuja. Sateessa ja paisteessa mennään nahkatakissa, paidat auki ja t-paita hulmuten. Nahkakengät natisevat liitoksistaan ja tennareiden puhkikulutetuista pohjista tulvii vettä sisään. En tiedä onko kyse aikuistumisesta, viisastumisesta vai muodin eräjormaistumisesta, mutta tänä syksynä lempitakkini on kuitenkin ollut ihan oikeasti sadetta kestävä, myös talvitakiksi vuorella muuntuva, maastonvihreä ja hupullinen.



Parasta takissa on ehdottomasti väri ja pituus. Hienoa, ja kätevää Tanskaan lähdön kannalta, on myös se, että takissa on mukana irtovuori. Näin takki menee hyvin niin talvella kuin keväälläkin. Takki on ostettu viime keväänä n. 15 eurolla Kaivarin Kanuunasta.

Taylor Swift – Haunted

Trenssitakki.

Olen kuvitellut jo kauan haluavani ja tarvitsevani vaalean trenssitakin. Trenssitakki on klassisen tyylikäs jokamiehen vaatekappale. Ryhdikäs, pitkä ja jopa kaunis. Tätä kaikkea hyvä trenssitakki toki on, mutta silti minulla on jokin asenneongelma kyseistä vaatekappaletta kohtaan. Samalla kun se on klassinen, on se myös keski-ikäinen, pönöttävä ja hämmentävän asiallinen. Nämä ovat asioita, joita en välttämättä halua edustaa vielä tässä iässä.

Tänään kuitenkin ostin trenssitakin, koska se maksoi yhden euron. Olen melko iloinen, vaikka muistutankin se päälläni UKKta. Se ei tosin ole takin vika, vaan hiusteni.

Toinen asia, josta en haluaisi tykätä on Hurts. Mutta se on vaan liian hyvää.

Hurts – Sunday

Pidempi nahkatakki.

Koska keväällä kuulin, että tulee jenkkakahvat, jos käyttää liian lyhyitä takkeja kylmällä (kuulemma rasva kertyy suojaamaan palelevia kohteita), niin päätin tänä syksyä hankkia pidemmän nahkatakin teinikilkkanoiden seuraksi. Onneksi UFFin alet saapuivat juuri parahiksi pelastamaan kukkaroparkani lähestyvältä tuholta, ja maanantaina tarttui mukaan pitkä, vähän outoja härpäkkeitä täynnä oleva ruskea nahkis.

Takissa on hieno sisäkangas, huppu, kummallinen rintaläppä, hihoissa soljet ja oikea väri on lähimpänä tuota huppukuvaa. Itseasiassa kävin kokeilemassa takkia jo pari viikkoa sitten täysihintaisena (48 euroa), mutta jäi periaatteiden vuoksi silloin ostamatta. Onneksi.

Robyn – Eclipse

090210

Tänään kuvautin itsestäni, ihastuttavan innokkaan avustajan toimesta, ensimmäisen asukuvani.

Se oli jotenkin outoa ja nolostuttavaa. Tuntui itserakkaalta ja kerskailevalta otattaa kuva itsestäni ja asustani siinä toivossa, että siinä olisi jotain kuvattavaa tai, että se jotakuta kiinnostaisi. Mutta kuitenkin, tässä ensimmäinen päivän asu-kuvani:

takki ja paita: H&M, huivi ja t-paita: 2ndhand, kello: Bangkok, farkut: Levis 501, kengät: Dinsko,
rusketus: Kaakkois-Aasia

Viime aikoina olen siis tykästynyt Leviksen klassiseen 501-malliin. Niiden avulla saa mukavasti erilaisen profiilin aikaan verrattuna pilleihin, joita yleensä käytän. Farkkujen väri tai malli eivät ole kaikkien mieleen (vielä), mutta omaan tyyli- ja värisilmään ne toimivat. Käärin lahkeita, koska en ihan vielä osaa käyttää kyseistä mallia ilman. Tulee liian yläasteenmusiikkiiope-fiilarit. Mutta aina välillä kokeilen salaa kotona miltä ne näyttävät alas asti käärittynä. Ja joka kerta ne näyttävät aina vaan paremmalta.

Minulla on kaksi paria 501:iä, ja ajattelin leikata toisista shortsit sitten kun kuuma Suomen kesä taas koittaa.

Kiitokset JJ:lle kuvista!

Perus.

Vaikka aiemmin väitin pukeutuvani leikkien ja epätylsästi, pukeudun kuitenkin melkolailla perusvaatteisiin. Ajattelin tässä ensimmäisessä virallisessa postauksessa esitellä vaatekappaleita, joihin pukeudun tylsistymiseen asti.

Farkut.

Tietysti. Olen jo kauan vannonut pillien nimeen, ja varsinkin ruotsalainen Cheap Monday- merkki on lähellä peräsintäni lähes päivittäin. Viime aikoina sitä on tosin hieman yllättäen lähestynyt pari Leviksen 501:iä. Ne on vähän hassut housut, mutta sopivat jotenkin hyvin lähes kaiken kanssa.

Ehkä pillit on menossa, mikä on tavallaan surullista. Kasiluokan J&J-lahkeita odotellessa..

Neuletakit.

Neuletakit ovat jotenkin varkain vieneet pääsosan vaatetuksessani. Ennen pukeuduin monipuolisemmin huppareihin,college- ja kauluspaitoihin. Nykyisin vedän liiankin usein päälleni lörtön, yksivärisen neuletakin. Neuletakissa on sellaista suloista indiehipsterrock- fiilistä, jota haluaisin epätoivoisesti tavoitella.

Sopivan neuletakin etsiminen on ikuinen ongelma. Neuletakin pitää istua, mutta ei liian hyvin. Sen pitää pysyä muodossa, mutta joustaa menossa ja kaiken lisäksi sopia väriltään vaatekaapin muuhun sisältöön.

T-paidat.

T-paita toimii usein asun piristäjänä. Pidän printtipaidoista. Yksiväristä käyttäessäni puen yleensä päälleni wifebeaterin. T-paita on monipuolisempi vaatekappale kuin usein ajatellaan. Sen lisäksi, että t-paita tarjoaa hassuja printtejä ja värejä, myös t-paidan muodoilla, pituudella, tekstuurilla ja istuvuudella voi leikkiä. Joskus on kiva pukea päälle jotain hyvin istuvaa ja lyhyttä (kilkkanaa, kuten äitini vaatteitani usein kuvailee), ja joskus taas roikkuvaa, lörttöä ja muodotonta. Tytöt ovat tienneet tämän jo vuosia, joten miksei pojatkin.

Nahkatakki.
Ulkovaatetuksessa sää ei paljon sääntöjä sanele. Kun olin lapsi, niin 30 asteen pakkaset olivat enemmänkin jokatalvinen sääntö kuin poikkeus. Silloin kyllä käytettiin toppatakkia, kerrastoja ja pitkiä kalsareita, mutta ei täällä Helsingissä sellaisiin lukemiin törmää. No, tänä talvena on ollut vähän viileähköä, mutta hyvin on kestetty.

Mutta siis asiaan. Ulkopukeutumiseni peruselementti on vähän tylsästi ja rutiininomaisesti nahkatakki. Minulla on muitakin takkeja aivan älyttömät määrät (UFF:in alet), mutta nahkatakki on klassinen ja antaa pukeutumiselle sopivan särmän. Aina UFF:in alejen alkaessa kierrän Helsingin UFFit uuden nahkatakin toivossa. Haluan, että nahkatakillani on historia ja sen pinnassa kulumisen jälkiä. Muut vaatteet ostan kyllä perushenkkamenkan hyllyltä, mutta nahkikseni haluan etsiä ja löytää.

Kaulaliina.

Jos ei halua köhiä koko talvea, niin parasta olla hyvä kaulaliina. Tänä talvena olen tykästynyt pitkiin ja paksuihin kaulaliinoihin, jotka näyttävät kierrettynä kaulan ympärille joltain tuelta, jonka saa niskavaivoihin. Aiemmin olin palestiinalaishuivien SUURkuluttaja, ja kaapin pohjalta löytyykin 10-15 eriväristä ja -kokoista ruutuhuivia. Tänä talvena kaikki huivini ovat olleet näitä niskatukiliinoja. En halua että huivin päät roikkuvat, vaan kiedon ne aina liinan sisään.


Converset ja maiharit.
Kengissä olen antanut tänä vuonna periksi talvelle. Vaikka kuinka paljon rakastankin Conversejani, niin niillä ei vaan pärjää tuolla lumen keskellä. Saatikka sitten keväällä kun tuo kaikki lumi sulaa noin kolmessa päivässä harmaaksi mönjäksi teiden sivustaan ja jalankulkijan varpaille. Jalkaparkojani suojelemaan hankin siis maiharit. Eikä yhtään haittaa, että ne näyttää ihan kivalta jalassakin eivätkä ole ehkä se kaikkein epämuodikkain jalkine tänä talvena.