Uudet kengät.

Sain mussulta tuliaisia.

Ja sitten kaikki alkaa kiltisti katsomaan HBO:n uutta Girls sarjaa,joka on mahtava.

Tämä on nolo postaus.

Tänä syksynä minulle on kehittynyt nolon suuri pakkomielle Iso-Britannian X-Factor tv-ohjelmaan. Kyllä, kyseessä on sama formaatti, jolla mtv3 yritti nolosti ja onnettomalla menestyksellä korvata puisevan Idolsin viime keväänä. Erona brittien ja suomalaisten välillä on se, että briteillä on massiivinen budjetti ja he osaavat käyttää sitä. Kaikessa näkyy shown massiiviset tuotantoarvot, jopa niin, että joka lauantainen kaksituntinen livelähetys on vähän kuin jokaviikkoiset euroviisut (erhm..paitsi että musiikki on oikeasti hyvää, modernia ja kiinnostavaa, esiintyjät ovat oikeasti hyviä, eikä koskaan tarvitse hävetä Suomen puolesta) täynnä jännittäviä, toisistaan poikkeavia ja dramaattisia showviihdeviipaleita.

X-factorin perusajatus on, että kilpailijat jaetaan neljään ryhmään: tytöt, pojat, ryhmät ja vanhat (tänä vuonna yli 28 vuotiaat). Jokaisella ryhmällä on oma mentorinsa, jotka samalla muodostavat kilpailun tuomariston. Tänä vuonna tuomariston muodostavat vanhoja vetävä Louis Walsh (nolo ja kummallinen vanha gubbe), poikien Dannii Minoque (ainoa meriitti: Kyllin sisko), tyttöjä ohjaava uhhh-pea Cheryl Cole (joka on "voittanut" kisan jo kolmena vuonna peräkkäin) sekä ohjelman luoja Simon Cowell, joka mentoroi ryhmiä. Tuomarit siis tavallaan kilpailevat keskenään siitä, kenen suojatit menestyvät parhaiten ja kuka saa aikaan parhaimman shown.

Ohjelman oikeita tähtiä ovat tietenkin kilpailijat. Tällaiset ohjelmat osoittavat hyvin sen, että tähteys ei ole vain kovaa työtä ja lahjakkuutta, vaan ihmisessä on oltava jotain erityistä vetovoimaa, joka nostaa heidät esiin kaikkien muiden lahjakkuuksien ja taivaaseenkurkottajien keskeltä. Kaipa se on sitä x-faktoria.

Tänä vuonna ylivoimainen supersuosikkini on 17-vuotias Cher Lloyd, joka on ihmeellisen ihana pieni nainen. Cher on selvästi eniten julkisuutta saanut kilpailija enkä yhtään ihmettele. Tytössä on alusta alkaen ollut mieletöntä karismaa, tyyliä ja asennetta. Tästä ihmeellisestä popaurasta johtuen Cherin esikarsintaesitystä on katsottu Youtubesta noin 20 miljoonaa kertaa (itsekin olen katsonut sen ainakin 10 kertaa) ja hän pääsi NME-lehden "The Cool List 2010"-listalle, vaikka on esiintynyt tv:ssä livenä vasta kaksi kertaa.(Cher on kyseisellä listalla sijalla 66, Lady Gaga sijalla 50.) Tässä mielestäni Cherin tähän asti hienoin esitys X-factorin ensimmäisestä finaalilähetyksestä. Täydellistä popparhautta.

Toinen suosikkini on ressukka Matt Cardle, jolla on upea ääni, mutta persoonaa ja rohkeutta vain parransängen verran. Matt on suosikkini, koska hänellä on hieno, monipuolinen ääni ja Dannii on valinnut hänelle innostavia ja moderneja popkappaleita tulkittavaksi. Tässä Mattin osoitus siitä, kuinka hienolla tulkinnalla saa sielukkuuttaa ja lempeyttä noloimpaankin tanssilattiajumputukseen.

Cherissä ja Mattissa ei ole mitään noloa. Noloa on myöntää tykkäävänsä One Directionista, joka on 16-17-vuotiaista pojista kilpailun karsintavaiheessa muodostettu teinityttöjenihkutusbändi. He ovat kuin jonkinlainen Justin Bieber(voisiko joku selittää tämän ilmiön minulle)-karamelliräjähdys joka kerta astuessaan lavalle. Tästä huolimatta bändissä on herttaista viattomuutta ja jotain suloisen ysäriä. Heidän esitystensä katsominen on kuin katsoisi innokkaita pupupoikasia heilumassa sirkuslavalla. (Mutta myönnettäköön, että on siinä vähän myös sitä iiikh-teinityttösisällänihuutaa-faktoria mukana.)

Jos elämä olisi täydellistä, niin voisin vain istua kotona koneen ääressä ja tuijottaa X-factoria. Valitettavasti X-factor on vain kerran viikossa, joten muina päivinä pitää käydä koulussa ja töissä ja kaikissa muissa paikoissa, joissa ei ole yhtään kivaa ja muutenkin ihan tyhmää.

kuvat: fffound.com

I heart TV.

Kesä on kuolema tv:lle. Kesän katselut rajoittuivat lähinnä True Bloodiin (SkaarskÅÅÅRdd!!) ja Project Runwayhin. Onneksi oli upea kuuma kesä, joten ei harmittanut niin paljon. Mutta syksy on viimein täällä ja sen mukana uudet tuotantokaudet kaikista lempi tv-sarjoistani. Seuraan tv:tä Amerikan tahtiin internetsin välityksellä. Amerikassa tv-sarjat palaavat kesätauolta viikolla 38.

Maanantaina 13.9 starttaa Gossip Girl, jolle olen päättänyt antaa taas uuden mahdollisuuden. En katsonut ollenkaan 3. kautta, ja mitä olen netistä lukenut en kamalasti mitään menettänyt. Mutta kuten aiemmin olen GGstä sanonut, niin toivo elää. Ehkä tänä vuonna. Ja ainakin pari jaksoa voisi katsoa vain ihanan Leightonin ja tylyn Taylorin vuoksi. Ja olen nolosti alkanut lämmitä myös Blakelle.(Johtuu varmaan siitä, että Blakesta on tullut Anna Wintourin uusi paras kaveri.)

Tiistaina 21.9 jatkuu viime vuoden supermenestys Glee. Sarja ei järkytyksekseni ole minkään suomalaisen tv-kanavan syysohjelmistossa, vaikka USA:ssa siirrytään jo toiselle kaudelle ja showryhmäkilpailujen uudelle tasolle. Tällä tuotantokaudella lisää vanhaa ja tripuuttijaksot ainakin Britneylle ja Rocky Horror Picture Showlle.

Keskiviikkona 22.9 jatkuu emmyrohmu Modern Family, joka käsittelee sitcomin keinoin nykymaailman aiheita, kuten maahanmuuttoa, homoutta ja uusioperheitä. Hillittömän hauska sarja perustuu asetelmalle, jossa on dokumenttielokuvien aineksia. Kesken kohtausten on henkilöhahmojen "haastatteluja" ja kameroista ollaan jatkuvasti tietoisia. Mielenkiintoinen ja lämmin sarja.

Modern Familyn ohella 22.9 starttaa J.J. Abramsin uusin tv-sarja The Undercovers, joka on jonkinlainen agenttiseikkailu Aliaksen ja Bondien hengessä. En tiedä sarjasta paljoakaan, mutta olen tähän asti poikkeuksetta pitänyt kaikesta, johon Abrams on kultakosketuksensa ulottanut.

Torstaina 23.9 alkaa lempilempilempisarjani 30 Rockin viides tuotantokausi. Rakastan Tina Feyta! Tina on tällä hetkellä, Kristin Wiigin ohella, Hollywoodin hauskin nainen. Hänen huumorinsa on outo sekoitus hassuttelua, nokkeluutta ja ilkeyttä. Haluaisin, että Tina Fey olisi paras ystäväni, joka haluaisi naimisiin kanssani.

Lauantai-illan (siis Suomessa sunnuntai-illan) pelastaa brittien X-Factor.Toisin kuin suomessa, brittien X-Factorissa on mieletön vauhti päällä koko ajan, lahjakkuuksia oikeasti löytyy ja tuomarit (Simon Cowell, gorge Cheryl Cole ja Dannii Minoque) osaavat luoda oikeanlaista show-meininkiä. X-factor on suuren budjetin lauantai-illan viihdettä parhaimmillaan!

Viikon päättää Family Guy. Valitettavasti anarkistinen animaatiosarja on jo ohittanut huippunsa. Varsinkin viime tuotantokausi oli ylimielistä rajojen koettelua, jossa naurut olivat vähissä ja oksennus lähes suussa. Tästä huolimatta Family Guy on yksi 2000-luvun parhaista tv-sarjoista. Sarjan vahvuuksia ovat naseva, nopea huumori ja julman ajankohtainen populaarikulttuurin hyväksikäyttö.

Syksyssä parhautta on myös Robynin uusi levy.
Robyn – In My Eyes

kuvat: google.image

Glee.

Viimeistään ensi vuonna Suomessakin varmasti alkaa Amerikassa huippusuosittu musikaali-lukiolaisdraama Glee. Glee kertoo perinteisen amerikkalaisen pikkukaupungin high-schoolin musiikki- ja esiintymiskerhosta. Raskaana oleva cheerleader, herkkä jalkapalloilija, kiintiö vammainen ja kiintiö musta sekä muut kliseiset palikat ovat alusta, jolle voidaan rakentaa tuore ja yllättävä yhdistelmä draamaa, komediaa ja kutkuttavia tanssi-ja laulunumeroita.

Jokaisessa jaksossa ryhmäläiset tekevät omat versionsa enemmän tai vähemmän tunnetuista pop-kappaleista. Yleensä kappaleiden kautta tuodaan julki hahmojen tuntemuksia, mutta välillä tärkeintä on vain hyvä show.

Ennen kuin ensimmäinen tuotantokausi on edes loppunut, sarja on jo poikinut kolme levyä ja kesällä alkavan live-konserttikiertueen. Viime kuussa Glee ylsi jopa Billboard-albumilistan ykköseksi albumilla, joka koostui Madonna tribuuttijaksossa esitetyistä kappaleista. Seuraavan viikon jaksossa luvassa on Lady Gagaa ja Britney-jaksostakin on juoruiltu.

Hillittömän Jane Lynchin ohella sarjan varsinainen tähti on Lea Michele, joka esittää kunnianhimoista Rachelia. Upea äänisen Lean ura alkoi Broadwaylta, mutta vasta Glee teki hänestä tähden. Viime vuonna Lea sai roolistaan Golden Globe-ehdokkuuden ja tänä keväänä hänet listattiin Time-lehden 100 vaikutusvaltaisimman julkkiksen listalle. Loppuun vielä Lean säkenöivä tulkinta kappaleesta Don't Rain on My Parade musikaalista Funny Girl.



Jotain sarjan ilmiömäisestä suosiosta kertoo se, että tv-kanava Fox on tilannut sarjasta jo kolmannen kauden, vaikka ensimmäistäkään kautta ei ole saatettu päätökseen.

kuva: Google.images

A Drop of True Blood.

True Bloodin tekijät ruokkivat fanien verenhimoa pitkin kevättä True Bloodin miniepisodeilla, joista ensimmäinen on tässä.




ps. Skårsgååårdk!

There shall be blood.

Vaikka olisi kuinka sateinen ja masentava suomikesä 2010 tahansa, niin varmaa on, että minulla on kivaa, kun (vasta tänä keväänä Suomessa alkanut) vampyyrisosiaalipornosarja True Blood palaa ruutuun kolmannen tuotantokauden jaksoin. Hikistä White-trash-hilly-billy-estetiikkaa ja kauhugotiikkaa nerokkaasti yhdistävä sarja on ollut mieletön hitti Amerikassa. Sarja perustuu Charlaine Harrisin kirjoihin, mutta varsinaisen ilmiön siitä on tehnyt Mullan Alla-sarjan luonut Alan Ball.



3. kausi alkaa Amerikassa 13.kesäkuuta.

ps. En osaa sanoa vampyyri vaan sanon aina vämppyyri. Sama kun en osaa sanoa olympialaiset vaan sanon ölympialaiset.

psII. Skrrasksgåård!!!

kuvat: http://www.hbo.com/true-blood

GG.

Miksei kukaan kertonut minulle, että GGn uudet jaksot ovat alkaneet jo? Tavallaan inhoan kyseistä sarjaa, koska mahtavan ensimmäisen kauden jälkeen sarja on ollut aivotonta lapsellista kuraa. Hahmot eivät ole kehittyneet, kaikki ovat pian kuksineet kaikkien kanssa ja Blair on menettänyt kruununsa. Mutta silti jaksan yhä uudelleen palata sarjan ääreen, koska silloin tällöin kaiken glitterin ja teinimössön keskeltä vilahtaa lupaus paremmasta, ilkeämmästä ja iskevämmästä Gossip Girlistä.

Gossip Girl on ollut yksi viime vuosien suurimmista populaarikulttuurin ilmiöistä. Mm. koulupukuestetiikka ja hiuspantojen uusi tuleminen ovat todisteita tästä. GG on erikoinen tv-sarja siinä suhteessa, että sitä seurataan huomattavissa määrin myös netin kautta.

Ehkä GG:lle käy kuin OC:lle ja se kuolee omaan tyhmyyteensä, mutta siihen asti aion nauttia sarjan kirkkaimmista tähdistä, Leighton Meesterista ja Kristen Bellistä.

xoxo Mikko
kuva: RollingStone