Lana.

Tennareista ja timanteista.

Ostin peräti kahdet tennarit Karhupuiston Siivouspäivä-kirpparilta. Esittelen tässä vaan niistä jännemmät. Toiset on mustat New Balancet, jotka on kuulemma the_kengät tällä hetkellä Köpiksessä. Ja jos joku asia on the_juttu Köpiksessä, niin se todella tarkoittaa, että KAIKKI käyttävät niitä. Mutta toiset on siis hienot monikuvio Niket, jotka ostin mieheltä, joka oli kyllä aika haluton myymään niitä, mutta onneksi möi sitten lopulta. Maksoin niistä 10 euroa.

Nuo eivät varmastikaan ole kaikkien mielestä kovin hienot kengät, ja ainakin mun mussu tulee kysymään multa "onko nuo uudet?" silleen epäilevästi ja kulmat koholla, mutta nuo on melko lailla juuri sitä, mitä olen etsinytkin. Ugly cool. Ja yritän kovasti olla ajattelematta, että on ällöä ostaa lenkkareita käytettyinä.

Ja loppuun vielä ihmettelen siitä, miten mahtavan ja persoonallisen ensilevyn julkaissut Marina and The Diamonds on onnistunut tekemään niin täysin turhan ja geneerisen tusinakatyperry kakkoslevyn. Varmaankin levy-yhtiön pakottamana, koska alkuperäinen, huipputanssitava ensisinkku Radioactive lupasi kovin erilaista Marinaa kuin mitä lopulta saatiin. Huoh!

Marina and The Diamonds – Radioactive

Adele.

Adele – Turning Tables

Moi Madonna!

Kiva taas, että olet jaksanut photoshopata itsesi takaisin parrasvaloihin niillä avuilla, joista sinut parhaiten tunnetaan, eli musiikillasi. Popmusiikki on valtakuntasi, ja siellä vaikuttamalla ilostutat varmasti enemmän ihmisiä kuin millään elokuvalla. Uusi musiikkivideosi on mahtavan pirtsakka verrattuna viime levysi väsähtäneisiin kiemurtelurynkytyksiin. Näytät Uhh-pealta ja käsiasemuuvisi ovat söpön noloja. Ja KIITOS, että olet pyytänyt Nickia ja MIAa hoitamaan räpäytykset tällä kertaa. Osaat paljon, mutta et räpätä. Harva osaa.

Taka-ajatuksena tälläisessä päälleliimatussa FEATuilussa on varmaan, että myös joku alle 20 vuotias jaksaa ladata tai streamata kappaleesi. Mutta lopulta FEATuilu vähentää omaa arvoasi. Olet mutha'fucking MADONNA! Edes Britney ei tee FEATjuttuja. Jos tekisit asiat oikein, et tarvitsisi vetoapua ihmisiltä, jotka voisivat ikänsä puolesta olla lapsiasi. Eikä teini-ikäiset sun keikoille tule muutenkaan, kun ei niillä ole varaan, joten miksi sun pitää niitä nuoleskella? Tiedän, että haluat varmaan olla MILF tai cool-mama, mutta tuossa iässä ja noilla kokemuksilla toivoisi, että kappaleesi olisivat syvällisempiä kuin alla oleva joutava renkutus, joka kuulostaa joltain Gwen Stefanin sinkun b-puolelta. Suurta syvällisyyttä en oikein uskalla odottaa myöskään tulevilta kappaleiltasi Girls Gone Wild, Gang Bang tai Turn Up The Radio. Toisaalta voihan olla, että et ole kovin syvällinen. Eivät kaikki ole. Itsekään en ole. Elämä on kivempaa, kun ei aina mieti asioita niin kovin vakavasti.

Ja vaikka itsekin inhoan sitä, kun iästä tehdään iso numero, niin olet silti jo 53. Ikäisellesi naiselle rakkaus on englanniksi love ei luv. Luvia se on kaksitoistavuotiaille eivätkä nämä ihmiset tiedä mitä rakkaus edes on. Ja en oikein ymmärrä kenestä tytöstä koko ajan laulat. Ehkä Lolasta. Et varmaan kuitenkaan itsestäsi, ethän? Myös naiset voivat pitää hauskaa. Ja poptähti-Madonna voisi välillä peittää kinkkunsa, vaikka ne kiitettävän suonikohjuttomat ovatkin.

Nähdään toivottavasti heinäkuussa!

Rakkaudella,

Mikko

Ps. Kivat mummokäsihanskat!

Weeknd rndness.

Joulukuun alkuun kaikkea kivaa ja vähän outoakin.

KIVAA:

Hipstamatic: Iphone-app, jolla saa kaikesta hienoja kuvia. KAIKESTA. Nytissä kirjoitettiin myös kuinka se oli inspiraationa Drive-elokuvan visuaaliselle ilmeelle.

ps. Lulu sanoo moi!

TAIKin joulumyyjäiset: Tänä viikonloppuna on taideteollisen korkeakoulun joulumyyjäiset. Milloinkohan niistä tulee Aalto Joulumyyjäiset? Viime vuonna ostin myyjäisistä mahtavan "Fat bear should lose weight"-kortin, joka tosin hävisi muuton yhteydessä. Toivottavasti tänä vuonna löytyy jotain yhtä hauskaa.

Pixar-ohjaajat toimintaelokuvien ohjaajina: Pixarille aiemmin ohjanneet Andrew Stanton ja Brad Bird ovat siirtyneet toimintaelokuvien pariin. Ratatouillen ja Ihmeperheen ohjannut Bird tekee Tompan seuraavaa Mission: Impossiblea ja Wall-e:n sekä Nemon ohjaimissa ollut Stanton on ohjaillut John Carterin, josta on jo julkaistu trailerikin. Trailerissa on viehättävää ysäri-fantasian hiekkaerämaa-scifin henkeä ja jostain syystä se muistuttaa minua myös nuoruuteni Final Fantasy-peleistä. Pääosassa vähän karismaatiton Taylor Kitch, mikä on vähän nyyh, koska alunperin pääosaan kaavailtiin Zac Efronia.

Kivaa on myös, että Lady Gagan uusi Marry The Night-epookkivideo on mahtava. Välillä sitä Rihannaa, Florencea ja muita kuunnellessaan unohtaa miten huippuämmä Gaga on.

Outoa(ja rohkeaa): Henkkamaukan sugardaddy mainoskuva.

R.E.M. älskar Kirsten också.

Mahtava Rihanna.

Rihanna vie ja muut vikisee. We Found Love-sinkun videossa on mahtava brittiteini-kapina meno ja videosta näkee että Skinssit on katsottu. Lisättynä tähän Ri-Rin ja kundin mahtava tyyli, jotenkin Roskilden mieleen tuova rantakrebailu ja ysäri-trainspotting-kuvasto, niin tulos on vahva, tyylikäs ja kapinallinen. Voikun muutkin poptähtöset tekisivät joskus jotain näin tuoretta(köh-köh-Lady-Gaga-köh).

Jens älskar Kirsten.

Hih. Hurmaavan Jens Lekmanin kappale Waiting For Kirsten kertoo mystisestä Kirstenistä, joka kuvaa elokuvaa Lars Von Trierin kanssa.

Jens Lekman – Waiting for Kirsten

UFFs.

Jotenkin päädyn ostamaan Uffista aina takkeja. En tiedä johtuuko se siitä, että takkeja ostaessani luulen säästäväni enemmän, koska ne ovat normaalikaupoissa kalliimpia vaiko siitä, että ulkovaatteisiin on harvemmin kertynyt hikeä tai muita eritteitä kovinkaan paljon, koska niillä ei ole suoraa kosketusta ihmisruumiseen. Mutta hyytävään talveen varautuessa takkeja on kotiin kannettu näistäkin aleista.

Ensimmäinen löytö ei varsinaisesti ole takki, vaan suuri ja lämmin harmaa neuletakki. Eniten neuleessa vetosi kummallisen korostetut olkapäät, sopivasti tiukat hihat ja tumma harmaan sävy. Vaatteessa on ripaus hobo-chickia.

Toinen tikkitakkini on nähtävästi osa jotain vanhanaikaista lasketteluasua, koska takin selkämys on pidempi kuin etuosa. Työkaverini epäili, että tämä estää pepun jäätymisen hiihtohisseissä mäkeä ylös matkatessa. Itse vihaan intohimoisesti kaikkea talviurheilua enkä aio tätäkään takkia missään mäessä kuluttaa. Tykkään edelleen tikkitakkien meiningistä ja lisäksi takin takahärpäke tuo mielenkiintoa muuten melko tavallisen takin profiiliin. Myös hihan ja päänsuun resorit ovat kiva lisä ja tuovat takkiin jäykkyyttä, jota tällainen kangas usein tarvitsee.

Ostin pilottitakin. Olen kokeillut pilottitakkeja jo pari kertaa aiemmin, Köpiksessä Weekdayssa ja noin kuukausi sitten Kiertsissä. Aiemmin takki on jäänyt ostamatta, koska 90-luvulla Joensuussa asuneelle takissa on melko tuoreet skin head-fläsärit. Mutta nyt halpa hinta, sopiva väri ja hetkellinen kevytmielisyys sai minut kantamaan sen keltaisessa kassissa kotiin asti.

On hassua miten tietyt vaatteet leimautuvat tietyn ajan ja aatteiden kuviksi ja kiinnittyvät osaksi muistoja. Skinheadit olivat varsinkin Itä-Suomessa suuri ongelma ja pilottitakkiset jengit kulkivat kylillä pelkoa aiheuttaen. Vaikka rasismi on edelleen vakava ongelma Suomessa, ovat pahimmat ajat onneksi ohitse ja myös pelko pilotin ympärillä on hälventynyt. Kyseinen malli on alunperin ollut lentäjien takki ja sellaisena aion itse takkiin suhtautua. Ehkä laitan rinnuksiin vielä kukkapinssejä ja söpöjä eläimiä, ettei heikkohermoistenkaan tarvitse pelätä. Ja luohan se hauskan kontrastin.

Lopuksi vielä sellainen juttu, että mahtava tanskalainen VETO tulee joulukuussa Tavastialle. Lähteekö joku messiin?

VETO – You Are A Knife

Chukka-chukka!

chukka-boots, h&m

R.E.M lopetti uransa. Ei bändi minulle mitenkään kamalasti merkinnyt, mutta näytän kuulemma (hyvällä tavalla) Michael Stipelta, joten onhan se vähän surullista. Ja on niillä hienoja kappaleitakin.

R.E.M. – Daysleeper

Roskilde.

Roskilde on järjetön tapahtuma. Yhden viikon ajaksi pienen Roskilden kaupungin väkimäärä kolminkertaistuu kun Tanskan nuoriso valtaa uneliaan pikkukaupungin lähitienoot. Rakastan rockfestivaaleja koska niiden aikana nuoret ihmiset yhdistyvät juhlistamaan vapautta, nuoruutta ja turmeltuneisuutta popmusiikin äärelle. Tästä Roskilde on hieno osoitus.

Majoittuminen Roskildessa tapahtuu valtavalla leirintäalueella. Leirintäalueilta saa roskiksia etsimällä etsiä, mikä näkyy roskan älyttömällä määrällä. Kaikki on märkää, likaista ja äänekästä. Mutta leirintäalueella on myös kauniin yhteisöllistä ja kun alkoholi yhdistyy sadekuurojen, vuotavan teltan ja kusimudan aiheuttamaan toivottomuuteen, ei olosuhteille voi muuta kuin nauraa ja nauttia siitä mitä on: ystäviä, kaljaa ja musiikkia.

Musiikillisesti Roskildella on tarjota kaikille jotain. Artistien suuresta tarjonnasta (sekä töistä ja juhlimisesta) johtuen itselläni meni suuri osa esityksistä ohi, mutta niistä joihin selviydyin nautin todella. Kohokohtia olivat kaatosateessa tanssittanut Yelle, pelottava trancehahmo Deadmau5, yllättävän hyvä Arctic Monkeys sekä hieman haikeisiin sunnuntaifiiliksiin täydellisesti sopinut Battles. Itseäni harmittaa, että niin moni keikka meni sivu suun. Onneksi suurin osa missatuista suosikeista saapuu elokuussa Flowhun.

Vaikka Roskildeen liittyy monia ällöttäviä puolia (kuten se, että alueen siivoaminen festivaalien jälkeen kestää yhdeksän kuukautta ja että miehet kusivat kaikkialle), oli se hieno kokemus. Musiikki, humalaiset tanskalaiset, vaihteleva sää ja jopa uuvuttava telttailu yhdistyivät festarimeininkiin sekä viimeisten vaihtopäivien haikeuteen kruunaten vaihtoaikani Kööpenhaminassa.

Uutta vanhaa musiikkia.

Girls Aloudista tuttu Nicola Roberts on lähtenyt musiikkiurallaan hieman eri linjalle kuin bänditoverinsa Cheryl Cole. Kappale kuulostaa Gwen Stefanilta ja kertsi Justicelta, mutta ainakin itse tykkään.

Räppäri Rye-Rye miksaa Robynin parin vuoden takaista Be Mine hittiä kappaleessa Never Be Mine. Robyn saa aina kylmät väreet aikaan. Ja tytöt on stailattu tyylillä. Ja Robyn tanssii niin söpösti. Robynin tanssimista voi katsella myös ihanuuden uudella Call Your Girlfriend-videolla.

Born This Way.

Keltään ei varmastikaan ole jäänyt huomaamatta, että Lady Gagan uusi albumi Born This Way ilmestyy ensi viikolla. Forbes-lehden mukaan maailman vaikutusvaltaisimmaksi julkkikseksi ohi Oprahin ponkkaisseen Gagan toinen albumi on kaiken ennakkohypensä arvoinen. Levyllä yksilön vapautta ja ainutlaatuisuutta julistava sanoma yhdistyy jumalanpilkkaan ja huimaan määrään musiikillisia vaikutteita eri vuosikymmeniltä. Villit jalantamppausbiitit yhdistyvät iloisesti latino kansanlauluihin, kasari saksofoneihin, ysäri eurodiskoon, arenarockiin sekä purkkapoppiin, ja levyn popkulttuuriviittauksia vilisevät sanoitukset ovat räikeitä, nolostuttavan huomionhakuisia ("Jesus is the new black") ja jopa huvittavia ("I'm free as my hair").

Muutamasta turhasta täytekappaleesta huolimatta Lady Gagan uutuus on hieno levy täynnä iloista, nokkelaa, monipuolista ja jopa voimauttavaa modernia popmusiikkia.

Lady Gaga – The Edge Of Glory

Tekee mieli tanssia.

kuva: V

ESC.

Vuoden 2011 Euroviisut pärähtävät tänään käyntiin, kun ensimmäinen semifinaali kisataan Saksan Düsseldorfissa. Tänä vuonna tarjonta on jotenkin tasapaksua, mutta onneksi muutamia onnistujia ja yllättäjiä on mukana. Suomellakin on tänä vuonna jopa ihan sympaattinen ja muitakin tunteita kuin hämmennystä herättävä ehdokas ja itse ainakin uskon Paradise Oscarin menestykseen. Yksinkertainen kappale eroaa paljastelijoiden ja jumputusten massasta ja yleensä yököttävässä maailmanpelastusteemassa on jotain aitoa. Finaaliin mennään.

Suitsuksesta huolimatta Suomi ei suinkaan ole suosikkini. Yllättäen useat suosikkini ovat suuria rahoittajamaita, mikä maiden viisulähihistoriaa silmällä pitäen on epäilyttävää. Ehkä Saksan voitto viime vuonna antoi myös muille suurille rahoittajamaille puhtia tai ehkä maat viimeinkin haluavat rahoilleen vastinetta. Mene ja tiedä, mutta ainakin minä uskon suurten länsimaiden menestykseen myös tänä vuonna. Suurimpia ennakkosuosikkeja ovat Ranskan oopperaa laulava 21-vuotias Prinssi-Rohkea, Brittien paluun tehnyt miesbändi Blue sekä kisoihin vuosien tauon jälkeen paluun tekevä, romanttinen Italia. Myös Saksan kappaleesta pidän, mutta valitettavasti kertosäkeetön kappale ei voi menestyä viisuissa. Muita ennakko- ja omia suosikkejani ovat Ruotsin suosittu Eric Saade (duh) sekä Unkarin 36-vuotias yksinhuoltajaäiti Kati Wolf kappaleellaan What About My Dreams.



En oikein osaa mitään kauhean tarkkaa veikkausta tehdä, koska ennen lähes täydellinen viisututkani on tuhoutunut jury-äänien myötä, mutta uskon, että voitosta kamppailevat Ranska, Ruotsi sekä Iso-Britannia. Lisäksi Venäjällä on harjoitusten mukaan jälleen kerran ammattimainen ja hieno show, joten itä-äänillä sillekin voi ennustaa menestystä.

*edit. JeeJee. Harmi, että symppis Norja ei menestynyt. Mutta Suomi oli jopa aika vaikuttava. Kyllä ne suomenruotsalaiset osaa.

Roskilde 2011.

Vaihtoni päättää Roskilde, tuo kaikkien skandinaavifestareiden isoäiti. Roskilde on tunnettu viikon kestävistä bileistä, mudassa kahlaamisesta ja älyttömästä määrästä erilaisia artisteja. Viime vuonna Roskilde jäi ennakkosuunnitelmista huolimatta väliin, mutta nyt kun täällä Tanskanmaalla ollaan, niin kai sinne on mentävä. Ja ilolla menen, kun tarjonta on mitä on.


Kuten viimekin vuonna, innostukseni kohdistautuu pääesiintyjien ulkopuolelle. Vaikka Strokes on varmasti kivaa, PJ Harvey katu-uskottavaa ja ehkä se M.I.A:kin epäraskaana vetäisi paremmin kuin viime vuonna Flowssa, niin ainoastaan Arctic Monkeys saa pääesiintyjistä ilon väristyksiä aikaan.Viime kesän Janelle Monáeta popittaneena odotan neitokaisen keikkaa innolla. Viimeisen kuukauden olen kuunnellut putkeen ranskalaisen Yellen safaridiscoa, joten myös sillä keikalla aion hikoilla itseni tainnoksiin. Viime vuoden Flowssa jengiä hytkyttänyt Magnetic Man tuo mukanaan dupstep-tähti Katy B:n ja skandinaaveja edustavat Lykke Li ja Tanskan omat Oh Land sekä VETO. Muita suosikkejani ovat (minulla liian hitaasti aukeneva) James Blake ja iii-hana Tallest Man On Earth.



Festariohjelmassa on vielä noin 30 esiintyjän mentävä aukko ja itse toivon hirmuisesti, että Robyn olisi yksi myöhemmin ilmoitettavista lisäyksistä. Tiettävästi Robyn on tuona viikonloppuna Turun Ruisrockissa, josta ei ihan kamalan pitkä matka Roskildeen ole.

*edit. Ruisrock on Roskilden jälkeisenä viikonloppuna, mutta silti toivo Robynin suhteen elää. Kiitti korjauksesta!

Madonna.

Törmäsin eräässä kurssikirjassani hienoon Madonnaa käsittelevään kirjoitukseen. Ysärin puolivälissä kirjoitettu artikkeli käsitteli Madonnaa uuden ajan ikonina, uutena postmodernin monimediaisuuden supertähtenä.

Madonna oli tietyn murroskauden tuote ja käytti nerokkaasti hyväkseen 80-luvun porvarillisia arvoja kaataen niitä yksi kerrallaan. Nuori Madonna oli esikuva kaikille, jotka halusivat kapinoida vanhempiensa jyrkkää arvomaailmaa vastaan. Seksi, sukupuoliroolit, valta, uskonnot ja kulttuurit siirtyivät Madonnan rohkeissa musiikkivideoissa, jotka olivat sekä tyylillisiä että aatteellisia uuden median taideteoksia. Madonnan vaihtuvat imagot ja tyylit kuvastivat myös uudenlaista yksillöllisyyttä ja persoonallisuutta. Postmoderni persoonallisuus on jatkuvasti muuttuvaa, hetkellistä ja ylivisuaalista. Yksilöllisyys on ulkonäköä, vaatteita, asennetta ja hiusgeeliä. Ei pysyvää, historiallista ja perinteisiin sidottua.

Lady Gagaa verrataan usein Madonnaan. Gaga on hieno artisti ja rikkoo rohkeasti visuaalisen kauneuden ja hyvän maun rajoja tyylillään. Hän yrittää erittäin kovasti luoda uudenlaista poptähteyttä, joka on paitsi populaaria niin myös poliittista, sosiaalista ja julistavaa, mutta valitettavasti 2000-luvun asenneilmasto ei anna siihen mahdollisuuksia. 80-luvulla riitti rajoja ja ennakkoluuloja rikottavaksi, mutta nykyajan suvaitsevaisessa ja kyynisessä yhteiskunnassa on vain vähän rajoja, joita ei olisi jo ylitetty. Toki lihamekko ja kondomiksi pukeutuminen on villiä ja viihdyttävää, mutta myös nolostuttavan huomionhakuista ja pinnallista. Kuten SNLssä todettiin "It's hard to be the girl in a meatdress on Sunday and voice of reason on Monday". Myös aika on Gagaa vastaan. Nykyisin ilmiöt menevät ohi viikoissa ja jatkuva uudistumisen on lähes mahdotonta. Toivottavasti Gaga kykenee rakentamaan omanlaistaan tähteyttä, jossa tähteys yhdistyy monsteri-yhteisöön ja virtuaaliseen sosiaalisuuteen munasaattueiden sijaan.



Loppuun vielä uutta Britneyta. Britney ei ole uusi Madonna.
Britney on Britney.

Britney Spears – I Wanna Go

Sukkapostia.

Tummaan ja maanläheiseen vaatekaappiini tylsistyneenä ostin värikkäitä sukkia.

Mahtava päivä. Sain ilmaista kaakaota junassa ja kuulin, että Janelle Monáe tulee Roskildeen!

Janelle Monáe – Cold War

There is a hole in our love, dear.

Olipa kerran 2010: Musiikki.

Musiikin osalta vuotta 2010 määrittelivät uudet tuttavuudet ja hienot (festari)keikat. Oma musiikinkuunteluni muuttui iPodin oston ja Spotifyn johdosta. Viimekin vuonna musiikkimarkkinoilla näkyi pitkään jatkunut trendi, jossa yksittäiset hittikappaleet muodostuvat yhä tärkeämmäksi osaksi ihmisten musiikinkulutusta ja kokonaiset levyt jätetään ostamatta. Vuonna 2010 kukaan ei voinut välttyä Lady Gagalta, jonka kahteen kertaan julkaistua Fame Monster- albumia myytiin 6 miljoonaa kappaletta. Suomen myydyin artisti oli ihana Jenni Vartiainen, jonka jättimenestynyttä Seili levyä on myyty jo lähes 100 000 kappaletta.

Parhaat albumit 2010:
1. Florence + The Machine – Lungs
En tylsisty kuuntelemaan Florence Welchin jylhää laulua. Jotain alkukantaista ja puhdasta.

2.Robyn – Body Talk
Ehkä lievästi rahastuksen maku suussa kolme levyä vuodessa julkaisseen Robynin Body Talk-levy on täydellinen tanssilevy. Jokainen levyn kappale on hienosti tehtyä, modernia konepoppia. Robyn on sydänsuruisen paras ystävä. Robyn myös itketti vuoden parhaalla keikalla kesän päättäneessä Flowssa.



3. Two Door Cinema Club – Tourist History
Uusi tuttavuus. Leikittelevää, kevyttä ja tanssittavaa konepoprockia.

4. Marina and The Diamonds – The Family Jewels
Marinaan ihastuin viime vuonna jo ennakko LP:n myötä, eikä varsinainen esikoialbumikaan jättänyt kylmäksi.

5. Vampire Weekend – Contra
Kesän hyvän mielen ja olon levy. Pirteää yliopistopoppista.

6. Taylor Swift – Speak Now
Ehkä geneeristä, liian amerikkalaista ja siirappista, mutta rakastan Taylor Swiftin herkkää tyttöcountrya.



7. Kate Nash – My Best Friend Is You
Toisen levyn myötä Lily Allen-kloonista kehkeytyi omaääninen artisti.

8. Katy Perry – Teenage Dream
Kun POP tarkoittaa sitä ääntä, joka kuuluu purkkakuplan puhkeamisesta.

9. Janelle Monáe – The ArchAndroid
Janelle Monaen kehuttu levy toi R'nB:n tälle vuosikymmenelle.

MGMT Congratulations.

Vaikka kappale on vähän tylsä, niin videossa on hienoa SW-hiekkaerämäämeininkiä.

MGMT - Congratulations found on Pop