Inception.

Näin Inceptionin jo ensi-illassa, mutta minulla on ollut vaikeuksia pukea elokuvaa ja kokemusta sanoiksi. Inception on paras elokuva, jonka olen nähnyt tänä vuonna ja saattaa olla, että se on paras elokuva vuosiin. ( En edes muista, milloin viimeksi olisin käynyt katsomassa elokuvan kahdesti viikon sisällä.)

Halusin tietää ennakkoon elokuvasta niin vähän kuin mahdollista. En lukenut ennakko-arvioita, katsoin trailerin vain kerran enkä tukenut muutakaan mediahypetystä. Ehkä juuri tästä johtuen Nolan onnistui yllättämään minut täysin. En ole suuri Nolanin Batman-elokuvien fani. Minusta ne ovat liian synkkiä, pitkiä ja ahdistavia ollakseen hyviä supersankarielokuvia. Toki ne silti ovat hyviä elokuvia. Mutta Inceptionin nähtyäni pidän niistä entistä vähemmän, sillä mielestäni on lahjojen haaskausta, että Nolanin täytyy toimia Batman-universumin tiukoissa rajoissa. Inception osoittaa, että Nolanilla on kyky rakentaa älykästä fantasiaa suuristä elementeistä ja silti koskettaa jotain hyvin pientä ja herkkää. Inception on älykäs, kaunis, ja huikean upean näköinen 2010-luvun megaviihde-elokuva, joka sai ainakin minut lapsenomaisen innostuksen ja ihmetyksen valtaan.

kuvat: google.images

Kolmiulotteinen tulevaisuus?

Kuten joku saattaa muistaa, en ole ollut kovin innoissani 3d-teknologian käyttämisestä elokuvissa. Liian usein olen pettynyt, kun kolmas ulottuvuus ei olekaan tuonut mitään uutta tai kekseliästä elokuvakokemukseeni. 3d tuntuu helposti väkinäiseltä ja päälleliimatulta, mitä se mm. Clash Of The Titans elokuvassa olikin, sillä mäiske-elokuva kuvattiin ensin kokonaan 2d:nä ja kolmas ulottuvuus liitettiin mukaan vasta jälkeenpäin. Toki oikein tehtynä 3d:stä saadaan irti innostunutta jännitystä ja oikeasti vaikuttavia kohtauksia, kuten maailman-tuottoisin-elokuva-ikinä Avatar tai ilostuttava Näin Koulutat Lohikäärmeesi hienosti todistavat.

Tänä vuonna on nähty, että 3d on elokuvastudioille lähes takuuvarma keino kerätä suuria seteleitä katsojien taskuista. Jotain kertoo se, että tämän vuoden kymmenestä katsotuimmasta elokuvasta kuusi on 3d-elokuvia. Kuka edes puhui 3d:stä kolme vuotta sitten? Nyt kun alkuinnostus alkaa laskea, alkaa myös 3d:stä maksettava lisähinta näkyä kuluttajien valinnoissa. Kun alkuvuodesta yli 70 prosenttia uuden Liisa Ihmemaan tuotoista kerättiin 3d-näytöksistä, niin tämän kesän hittielokuvilla sama luku on ollut enää vain 45-55 prosenttia. Toivon todella, ettei 3d ole vain ohimenevä hömpötys, vaan että siitä tulee uusi tapa nähdä, tehdä ja kokeilla elokuvaa. Pelkään vain, että sille käy kuin CGI-animaatioille, jonka varjolla suolletaan nykyisin jatkuvasti aivotonta paskaa kaikenikäisille laadusta tai viihdyttävyydestä välittämättä.

Kuten Step Up 3d:n huono menestys viime viikonloppuna osoittaa, 3d ei ehkä sovi kaikenlaisiin elokuviin. Katsoja on valmis maksamaan lisää Transformersien ja Iron Manin kaltaisten megalomaanisten elokuvien kolmannesta ulottuvuudesta, muttei välttämättä kaipaa sitä kaikkialla.

lähde: theWrap
kuvat: google.image

SW.

Palkka piste.

raitapaita: kiertsi
luu: desingmarket
kenkä: H&M

It Will Come. Like Death of It All. Fall.

Tulisipa jo syksy, niin voisin käyttää farkkuja, kenkiä, huiveja ja takkeja. Kaikkea kaiken kanssa koko ajan sekaisin.

Kate Nash – I Hate Seagulls / My Best Friend Is You (Hidden Track)

kuvat: weekday.com

Aronofsky, Portman, Rodarte.

Yksi tämän vuoden eniten odottamistani elokuvista on Unelmien Sielunmessun ohjanneen Darren Aronofskyn balettielokuva Black Swan. Balettitanssin raakaan maailmaan sijoittuvan elokuvan pääsosassa on maailman täydellisin olento (ehkä ZE:n ohella) Natalie Portman. Muissa rooleissa on ysärirakkaus Winona Ryder, ranskan Vincent Cassel ja aina spunky Mila Kunis. Aronofkyn tyylin tuntien luvassa on tunnelmaltaan tiivis ja visuaalisesti hätkähdyttävä elokuva. Elokuvan tyllintäyteisestä puvustuksesta vastaa Rodarte, joka on tunnettu goottivaikutteisista vaatteista, joissa käytetään runsaasti yksityiskohtaisia leikkauksia ja ilmavia materiaaleja.

kuvat: style.com

Janelle Monáe.

Uusi musiikillinen ihastukseni on amerikkalaislaulaja Janelle Monáe, jonka iso ja mahtava uutuuslevy The ArchAndroid on soinut päässäni tauotta viimeiset pari viikkoa. Monáessa yhdistyy piristävästi Beyoncen show Arethamaiseen sielukkuuteen ja hiphopin hillittömyyteen. Levyllä on peräti 18 kappaletta, jotka on jaettu taitavasti kolmeen osaan ja kolmeen tunnelmaan. Levy on saanut suitsuttavia arvosteluja kaikkialla, ja se on mm. arvostelusivusto Metacriticin tämän vuoden parhaan keskiarvon saanut levy.

Levyn toinen sinkku (uskomattoman Cold Warin jälkeen) on Flowhunkin saapuvan Big Boin kanssa tehty Tightrope.