Vaihtoni päättää Roskilde, tuo kaikkien skandinaavifestareiden isoäiti. Roskilde on tunnettu viikon kestävistä bileistä, mudassa kahlaamisesta ja älyttömästä määrästä erilaisia artisteja. Viime vuonna Roskilde jäi ennakkosuunnitelmista huolimatta väliin, mutta nyt kun täällä Tanskanmaalla ollaan, niin kai sinne on mentävä. Ja ilolla menen, kun tarjonta on mitä on. Kuten viimekin vuonna, innostukseni kohdistautuu pääesiintyjien ulkopuolelle. Vaikka Strokes on varmasti kivaa, PJ Harvey katu-uskottavaa ja ehkä se M.I.A:kin epäraskaana vetäisi paremmin kuin viime vuonna Flowssa, niin ainoastaan Arctic Monkeys saa pääesiintyjistä ilon väristyksiä aikaan.Viime kesän Janelle Monáeta popittaneena odotan neitokaisen keikkaa innolla. Viimeisen kuukauden olen kuunnellut putkeen ranskalaisen Yellen safaridiscoa, joten myös sillä keikalla aion hikoilla itseni tainnoksiin. Viime vuoden Flowssa jengiä hytkyttänyt Magnetic Man tuo mukanaan dupstep-tähti Katy B:n ja skandinaaveja edustavat Lykke Li ja Tanskan omat Oh Land sekä VETO. Muita suosikkejani ovat (minulla liian hitaasti aukeneva) James Blake ja iii-hana Tallest Man On Earth.
Festariohjelmassa on vielä noin 30 esiintyjän mentävä aukko ja itse toivon hirmuisesti, että Robyn olisi yksi myöhemmin ilmoitettavista lisäyksistä. Tiettävästi Robyn on tuona viikonloppuna Turun Ruisrockissa, josta ei ihan kamalan pitkä matka Roskildeen ole.
*edit. Ruisrock on Roskilden jälkeisenä viikonloppuna, mutta silti toivo Robynin suhteen elää. Kiitti korjauksesta!
En ole kovinkaan poliittinen ihminen, mutta siitä huolimatta eduskuntavaalien tulos tekee surulliseksi. Kun elää helsinkiläisessä yliopistokuplassa on vaikea tajuta sitä suurta hämmennystä, joka Suomen kansaa vaivaa. Juuri politiikka on se areena, jossa asioihin ja arkisen elämän sääntöihin vaikutetaan ja jossa arvot ja asenteet välittyvät yhteiskunnan toimintaan. Tästä syystä on järkyttävää huomata, kuinka populistinen oneliner-puolue saa "jytky"-voiton vaaleissa ohjelmalla, joka johtaa nationalistisempaan, homogeenisempaan ja kulttuurisesti köyhempään Suomeen.
En tiedä kumpi on pelottavampi ajatus. Se, että suomalaisten arvomaailma on todella siirtynyt näin kauas omastani vai se, että ihmiset on näin surullisen helppo huijata vaaliuurnille amerikkalaistyylisellä musta-valkoisella populismilla. Vaikka äänestysprosentti nousi 3,5 prosenttia, on vaikea olla onnellinen tästä uudesta Suomesta.
