Prometheus.

Ridley Scottin elokuva Prometheus on mahtavan fantastinen scifi-elokuva. Se on sellainen elokuva, että vielä seuraavanakin päivänä tulee halu kailottaa sen mahtavista kohtauksista, meiningistä ja visuaalisuudesta kaupungin kaduilla ja työpaikoilla. On sellainen "uuuuuuhhhhhh!"-olo ja mieletön onnellisuus siitä, että elää tällaisena aikana kun voi nähdä jotain noin mielettömän kaunista ja kiehtovaa pelkän leffalipun hinnalla. Prometheus on elokuva, jonka pelkistettyyn suureellisuuteen perustuva ulkokuori vetää sisäänsä heti ensihetkillä. Scott on tavoittanut sellaisen tyylikkään, mystisen ja hiljaisen dyyni-meiningin, johon melkein kaikki scifi-elokuvat pyrkivät. Varsinkin elokuvan rauhallisessa alussa on tavoitettu hienosti löytöretkeilyn ja uuden löytämisen tunnelma.  Elämää suurempi tarina on kiehtova ja pinnallisen pohdiskeleva satu ihmisen alkuperästä ja sitä selvittämään lähteneestä retkikunnasta. Michael Fassbenderin esittämä David-robotti on silkkaa neroutta ja ennen minut vähän kylmäksi jättänyt ruotsalainen Noomi Rapacekin on yllätyksellisen nössö-karismaattinen. Ja uuh mitä mahtavaa body-horror-lonkeroita-kaikkialla-kauhua leffa tarjoaakaan. Varsinkin yhden kohtauksen aikana ei voi muuta kuin tuijottaa suu auki kauhun ja ihmetyksen vallassa. Ainoat puutteet elokuvassa ovat joidenkin juonenkäänteiden ja jopa hahmojen täydellinen tarpeettomuus ja 3d:n laiska käyttö.


UHHHHH! 

Kirjotaitanpa leffoista, koska niitä riittää (Kesäleffat 2012).

Mietin tässä yhtenä päivänä, onko aluillaan olevasta kesästä tulossa paras leffakesä ikinä (and by ikinä I mean viimeiseen viiteen vuoteen). Kesä ainakin paukahti käyntiin riemukkaalla zigazig-ah-menestyksellä, kun Joss Whedonin ohjaama Avengers rynnisti leffasaleihin rikkoen menneessään lähes kaikki ennätykset. Thor ja kumppanit tuottivat jo ensimmäisenä viikonloppunaan Amerikassa yli 200 miljoonaa dollaria ja on tätä nykyä kerännyt jo lähes 1 400 000 000 dollaria ja on näin ollen maailman kaikkien aikojen kolmanneksi tuottoisin elokuva. Tosin vain rahassa mitattuna, sillä suuri osa Avengersin huipputuloksesta on seurausta 3D-lisähinnasta ja muutenkin kohonneista leffalippujen hinnoista. Menestyksen lisäksi Whedonin ohjaama Avengers on yksi parhaista supersankarielokuvista ikinä. Whedon onnistuu ihmeen hyvin pitämään tasapainon lukuisien eri hahmojen ja heidän välistensä suhteiden välillä, ja näin tekemään hauskan, viihdyttävän ja kesäiloa paukkuvan toimintarymistelyn.

Tänä vuonna maailman ensi-ilta-aikataulut ovat olleet jotenkin nurinkuriset. Melko lailla hirvittävä, nolostuttava ja tästä syystä yllättävänkin viihdyttävä Battleship aloitti seilauksensa maailman merillä lähes kuukausi ennen rantautumistaan Amerikan rannoilla ja Whedonin Kostajatkin koikkelehtivat täällä viikkoa aiemmin kuin kotimarkkinoillaan Yhdysvalloissa. Eilen ensi-illassa Suomessa ollut Ridley Scottin lupaava Prometheus saa ensi-iltansa Amerikassa ensi viikolla ja ensi viikolla täällä on ensi-illassa Snow White and The Huntsman, joka puolestaan avasi Amerikassa tänä viikonloppuna. Ensi-iltojen eriaikainen sijoittuminen ja entistä aikaisemmat enskarit Yhdysvaltojen ulkopuolella johtuvat siitä, että nykyisin yhä suurempi osa Hollywood-elokuvien tuotoista tulee Amerikan ulkopuolelta ja tästä syystä esimerkiksi Keski-Euroopan kesälomilla ja muilla pyhillä on vaikutusta elokuvien julkaisuaikatauluihin.

Yllä tulikin mainittua pari lupaavaa kesäelokuvaa. Ridley Scottin ei-alien-esiosa-mutta-oikeasti-vähän-esiosa-Prometheusta on markkinoitu taitavasti mystisyyden, hienojen viral-videoiden ja lahjakkaan näyttelijäkaartin avulla. Arvostelut ovat olleet lupaavia, trailerit sopivan painostavia ja elokuvaa voisi mennä katsomaan pelkästään siinä olevien näyttelijöiden vuoksi. Elokuvan pääosassa on ruotsalainen Noomi Rapace ja sivuosissa Michael Fassbender, uh-pea Idris Elba sekä Charlize Theron, johon olen totaalisen ihastunut hilpeän traagisen Young Adultin nähtyäni. Theron näyttelee myös satuelokuva Snow White and The Huntsmanissa, jota odotan jotenkin ihan nolostuttavan paljon. Epäilyttävä innostukseni johtuu elokuvan käsittämättömän hienoista trailereista, joita olen katsonut välillä ihan muuten vaan niistä huokuvan goottiesteettisen ja synkän fantastisen tunnelman vuoksi. Pidän myös edelleen Kristen Stewartista ja kyllä sitä Thoriakin ihan mielellään katsoo toistakin kertaa tänä kesänä. Arviot Amerikasta ovat olleet ristiriitaisia, mistä en taida tässä tapauksessa juurikaan välittää. CharlizeTheron-trailerimahtavuutta alla.



Loppukesästä lippuluukuille rynnistää vielä lisää lupaavaa supersankaripaatosta Spidermanin ja Batmanin myötä. Uudesta Spidermanista en oikein tiedä mitä ajatella. Uskon, ettei (500) Days Of Summerin ohjanneen Marc Webbin ohjaama ole sen huonompi kuin Sam Raimin vastaava Spiderman ykkösosa.  Ei ole Webbin vika, että alle kymmenen vuotta vanhan elokuvasarjan rebootaaminen on tyhmä ja väsyttävä idea. Ja pidän hirvittävän paljon Emma Stonesta ja jopa Andrew Garfieldista, mutta en tiedä huvittaako mua katsoa uudelleen tarinaa siitä, kuinka Peter Parkerista tulee Hämähäkkimies. Trailerit ovat olleet rumia, epäinnostavia ja kaavamaisia. Ehkä Webb tuo mukanaan kevyttä ja hauskaa indie-fiilistä muuten tyypillisen synkkään sarjakuvafilmatisointiin, mutta ainakaan traileissa mitään tällaistä ei ole näkynyt. Toivon leffalta paljon, mutta odotan vähemmän.


Odotukset ainakaan Hollywoodissa ja fanityttöjen- ja poikien joukossa eivät voisi olla yhtään korkeammat Christopher Nolanin viimeistä Batmania kohtaan. Kuten olen kai aiemmin kirjoittanut, en ole Nolanin Batmaneiden suurin ihailija. Ne ovat hienosti tehtyjä, älykkäitä elokuvia, mutta mun makuuni liian synkkiä ja ahdistavia elokuvia ollakseen viihdyttäviä supersankarileffoja. Uuteen Batmaniin Nolan on raahannut mukaansa puolet Inceptionin näyttelijöistä, minkä lisäksi mukana on ainakin ensimmäisestä osasta tuttu Lian Neeson ja lemppari Anne Hathaway. Trailerit ovat olleet kivoja, mutta ainakin minua huolestuttaa hahmojen suuri määrä ja Catwomanin geneerinen kumipuku. Uskon, että elokuvan lopussa Batman kuolee. Olen iloinen, että Nolanin Batman-vaihe on viimeinkin ohi ja hän voi keskittyä tekemään elokuvia omista ideoistaan ja omilla ehdoillaan.

Huoh. Pitää kirjoittaa useammin elokuvista kerta mulla selvästi on niistä jotain sanottavaa. Kun pitää näin  kauan taukoa, syntyy tällaisia monsteripostauksia, joita kukaan ei jaksa lukea. Jos kuitenkin jaksoit lukea loppuun, niin jee sulle!

Ostaako?

Marnin vaatteet on H&M:ssä 50 prosenttia alennuksessa ja haluaisin kamalasti yllä olevan paidan itselleni. Ainut mikä epäilyttää on se, onko paita liian selvästi henkkamaukasta. En halua, että jokainen vastaantuleva näkee, että mulla on henkkamaukkaa päällä. Onneksi siellä ei ollut enää tuohon paitaan kuuluvia shortseja mun kokoisena, koska luultavasti ostaisin molemmat. Ainakin keväällä oli vielä muotia olla matchi-matchi.

En oikein ikinä ole osannut käyttää sandaaleita, mutta tänä kesänä voisin yrittää. Harmi vaan, ettei missään oikein ole muita sandaaleita kuin flipflopeja. Ylläolevat Zaran kenkulit ovat tosin ihan kivat.

Saatoin eilen olla väärässä. Venäjän mummot varmaan voittaa Euroviisut. Mutta Kyproksen lallatteleva Liv Tyler oli silkkaa viisumahtavuutta.

Ainiin. Jee, COS avaa Kämpissa perjantaina. Onneksi olen liian köyhä ostamaan sieltä ikinä mitään, koska muuten tyylistäni saattaisi tulla liian hillitty ja aistikas.

Kesälippa.

Oranssi kesälippani menee kivasti yhteen reppuni kanssa.


Oranssin lippani tilasin Asokselta.


Ja jee! Ruotsi voittaa Euroviisut!

Lisää tennarihehkutusta.

Tajusin, ettei alla oleva kuva anna oikeaa kuvaa uusien rumanrouheiden Nike-tennareiden (lenkkareiden) mahtavuudesta, joten tässä vielä toinen hehkutuskuva.

Nuo tekevät joka asusta mahtavan tuolla hurmaavalla rumuudellaan ja kömpelyydellään. Ja nuo eivät ole naiselliset tai platform-pohjalliset, vaikka jotkut niin väittääkin!

Nicola Roberts – Cinderella's Eyes

Tennareista ja timanteista.

Ostin peräti kahdet tennarit Karhupuiston Siivouspäivä-kirpparilta. Esittelen tässä vaan niistä jännemmät. Toiset on mustat New Balancet, jotka on kuulemma the_kengät tällä hetkellä Köpiksessä. Ja jos joku asia on the_juttu Köpiksessä, niin se todella tarkoittaa, että KAIKKI käyttävät niitä. Mutta toiset on siis hienot monikuvio Niket, jotka ostin mieheltä, joka oli kyllä aika haluton myymään niitä, mutta onneksi möi sitten lopulta. Maksoin niistä 10 euroa.

Nuo eivät varmastikaan ole kaikkien mielestä kovin hienot kengät, ja ainakin mun mussu tulee kysymään multa "onko nuo uudet?" silleen epäilevästi ja kulmat koholla, mutta nuo on melko lailla juuri sitä, mitä olen etsinytkin. Ugly cool. Ja yritän kovasti olla ajattelematta, että on ällöä ostaa lenkkareita käytettyinä.

Ja loppuun vielä ihmettelen siitä, miten mahtavan ja persoonallisen ensilevyn julkaissut Marina and The Diamonds on onnistunut tekemään niin täysin turhan ja geneerisen tusinakatyperry kakkoslevyn. Varmaankin levy-yhtiön pakottamana, koska alkuperäinen, huipputanssitava ensisinkku Radioactive lupasi kovin erilaista Marinaa kuin mitä lopulta saatiin. Huoh!

Marina and The Diamonds – Radioactive

Urheileva nuori.

Olen alkanut kuuden vuoden mitään-tekemättömyyden jälkeen harrastamaan taas urheilua, tarkemmin sanottuna lenkkeilyä. Rupesin lönkyttelemään lenkkipolulla masun pienentämisen vuoksi, mutta nyt kuukauden jälkeen olen alkanut todella nauttimaan juoksemisesta. On mahtavaa kuunnella kunnon jumputuspoppia ilman omantunnon tuskia ja hölkkäillä menemään. Juoksen luultavasti liian kovaa, koska ohitan aina kaikki, mutta en halua, että juoksemisesta tulee sykkeen tarkkailua tai muuta mittaamista.

Ja onhan se urheilullisuus muodikastakin. Parhaiten tämä näkyy neonväreinä, college-housutrendinä ja värikkäinä tennareina ihmisten jaloissa. Omat lenkkarini ovat Citymarketista, joten niitä en ala esittelemään, mutta yllättäen kaikenlaiset kiiltävät ja suhisevat materiaalit ja high-top-tennarit ovat alkaneet miellyttää silmää. Myös Adidas Superstarit näyttävät taas ok:lta, mutta en halua vielä myöntää sitä itselleni.

Loppuun vielä paras lenkkinostatuskappale at the moment.

Nicki Minaj – Starships - Explicit Version

ps. Olen ehkä saanut päätettyä tatuoinnin aiheen.