Tom Hooper: Les Misérables.

Vittu mitä paskaa. Tom Hooperin elokuvasovitus klassikkomusikaalista on hirveä kokemus. Se on pateettinen ja pömpöösi väärällä tavalla, mielettömän typerästi toteutettu, vaivaannuttavasti kuvattu ja uuvuttavan persoonaton.

Toivottavasti Tom Hooper ei ohjaa enää koskaan yhtään elokuvaa.

Yhden tähden annan hurmaavalle pikkuvallankumouksellisella ja seksysti nalleutuneelle Russell Crowelle.

* 

Michael Haneke: Amour.

Herkkä ja aito sairaan vanhuuden kuvaus tekee vaikutuksen. Säälimätön elokuva ei turhia vetistele, vaan onnistuu liikuttamaan pienillä teoilla, sanoilla ja kosketuksilla.

Onnellisuus elämän loppuun asti on vaikeaa, kun loppu kestää liian kauan. Toivottavasti rakkaus kestää ja lopulta myös armahtaa.

****

Black acc.

Uusia mustia asusteita.

A$AP Rocky – Hell

David O. Russell: Unelmien pelikirja.

Ihana, ihmisenkokoinen indiehitti Amerikasta. Valovoimaisten näyttelijöiden aitoihin hahmoihin nojautuva elokuva hajoaa harmittavasti lopussa, mutta jättää jälkeensä lämpimän ja kotoisan tunteen.

Will you marry me, Jennifer Lawrence?

***1/2

Paul Thomas Anderson: The Master.

The Master on elokuva kultista ja villistä miehestä, joka ei taivu. Se on raskas, valtava, mahtava, hienostunut ja intohimoinen.

Andersonin elokuvat ovat voimakkaita kokemuksia, jotka mykistävät mielen ja jättävät jälkeensä hämmentyneen, pienen olon.

*****