Kesän elokuvat '11 vol. 2.

Jos toukokuu oli Amerikassa pakattu täyteen jätti-ensi-iltoja, niin kesäkuu pistää vielä paremmaksi, sillä joka viikonloppu teattereihin saapuu suurien studioiden blockbustereita. Tähän asti kesän jättielokuvat ovat kovasta kilpailusta huolimatta menestyneet hyvin, mutta kesäkuu tuo varmasti mukanaan myös floppeja. Kirjoitan elokuvista, jotka tulevat Amerikassa ensi-iltaan jo kesäkuun aikana ja Suomessa myöhemmin kesällä, X-Menia lukuunottamatta.

Kesäkuun 3. päivä X-Men kohtaa Gossip Girlin, kun Matthew Vaughnin ohjaama X-Men: First Class saapuu teattereihin. Iloiselle 60-luvulle sijoittuva elokuva esittelee meille Charles Xavierin ja Mangeton nuorina miehinä ja kertoo tarinan heidän ystävyydestään ennen keskinäistä vihanpitoa. Xavierin ja Magneton lisäksi elokuvan keskiössä ovat nuoret mutantit ja heidän ihmissuhteensa. X-Men: First Class on koko kesän eniten odottamani kesärymistely, sillä toivon sen palauttavan X-Men sarjan entiseen loistoonsa. Pääsosissa James McAvoy, Winter's Bonesta Oscar-ehdokkuuden saanut Jennifer Lawrence ja Mad Menin (mielestäni melkolailla lahjaton) January Jones.

J.J. Abramsin yrittää tehdä clowerfieldit uudella elokuvallaan Super 8. Lapsinäytteljöiden (mm. iiii-hana Elle Fanning) tähdittämä scifi-elokuva kertoo lapsiryhmästä, jotka näkevät oudon junaonnettomuuden kuvatessaan harraste-elokuvaa nimeltä Super 8. Elokuvan markkinoinnissa on käytetty Clowerfieldista ja Inceptionista tuttua salailutaktiikkaa, joten elokuvasta ei vielä tiedetä kamalasti. Steven Spielbergin tuottama elokuva saa Suomen ensi-iltansa vasta heinäkuun lopussa, mutta Yhdysvalloissa jo kesäkuun 10.

Kesäkuun puolivälissä teattereihin lentää ehkä kesän suurin kysymysmerkki Green Lantern. Hauskan Ryan Reynoldsin tähdittämä supersankarirymistely kertoo vähän kummallista tarinaa ensimmäisestä tellukselta kotoisin olevasta universumin-suojelijasta, joka saa yli-inhimilliset voimat vihreästä sormuksesta. Elokuva on tehty lähes kokonaan CGI-tekniikkaa käyttäen, ja ainakin trailereiden perusteella lopputuloksena on näyttävää ja värikästä, mutta kieltämättä muovista toimintaa. Jokin on kuitenkin mennyt vikaan, sillä suuresta budjetista ja Reynoldsista huolimatta, trailerit ovat aiheuttaneet enemmän hämmennystä kuin innostusta eikä elokuvan vihreä-visuaalisuus iske. Green Lantern saa Suomen ensi-iltansa heinäkuun lopussa.

Kesäkuun päättää vuoden Pixar-annostus Cars-elokuvan jatko-osan muodossa. Jo studion ilmoitus Cars 2:sta oli pettymys tällaiselle Pixar-fanipojalle eikä tunne ole mihinkään poistunut.

Vuoden 2006 Cars oli hyvin tehtyä ja vauhdikasta viihdettä lapsille, mutta siitä puuttui Pixar-elokuville ominainen lämpö, raikkaus ja sielukkuus. Elokuvat kuten Wall-e, Ratatouille ja Up ovat vedonneet niin lapsiin kuin aikuisinkiin älykkäillä ja ajattomilla tarinoillaan, mutta Cars 2 vaikuttaa trailereiden perusteella lähinnä elokuvan mittaiselta lelu-mainokselta. Pixarin tuntien luvassa on moitteetonta ja viihdyttävää autoilua ympäri maailmaa. Ja kuka tietää, ehkä kiiltävän konepellin alta löytyy myös sydän ja sielu. Suomen ensi-ilta tuttuun Pixar-tapaan vasta elokuussa.

à Paris.

Tänään lento Pariisin aloittaa kevään toisen mini-eurotourin. Luvassa dubstep-bileet laivassa, picnickiä picnicin perään, kesävaatteita ja yleistä ihastelua. Toivottavasti ranskalaiset ei syö mun päätä, kun sönkötän niille englantia.

Pariisista matka jatkuu Madridin kautta Lontooseen.
On se ihanaa, kun muutkin käyvät vaihto-opiskelemassa.

Veronica Maggio – Vi kommer alltid ha Paris

Born This Way.

Keltään ei varmastikaan ole jäänyt huomaamatta, että Lady Gagan uusi albumi Born This Way ilmestyy ensi viikolla. Forbes-lehden mukaan maailman vaikutusvaltaisimmaksi julkkikseksi ohi Oprahin ponkkaisseen Gagan toinen albumi on kaiken ennakkohypensä arvoinen. Levyllä yksilön vapautta ja ainutlaatuisuutta julistava sanoma yhdistyy jumalanpilkkaan ja huimaan määrään musiikillisia vaikutteita eri vuosikymmeniltä. Villit jalantamppausbiitit yhdistyvät iloisesti latino kansanlauluihin, kasari saksofoneihin, ysäri eurodiskoon, arenarockiin sekä purkkapoppiin, ja levyn popkulttuuriviittauksia vilisevät sanoitukset ovat räikeitä, nolostuttavan huomionhakuisia ("Jesus is the new black") ja jopa huvittavia ("I'm free as my hair").

Muutamasta turhasta täytekappaleesta huolimatta Lady Gagan uutuus on hieno levy täynnä iloista, nokkelaa, monipuolista ja jopa voimauttavaa modernia popmusiikkia.

Lady Gaga – The Edge Of Glory

Tekee mieli tanssia.

kuva: V

Terrence Malick: The Tree of Life.

Elämä. Jumala. Maa ja luonto. Kaikkeus, avaruus. Dinosauruksia, kraatereita, tulivuoria, rihmastoja ja soluja. Isä, äiti ja perhe. Veljeys. Lapsuus ja vapaus. Menneisyys. Nykyisyys. Armo. Kuolema.

Niin, Terrence Malickin "perhedraama" The Tree Of Life on valtavan kokoinen elokuva. Tahdiltaan ja teemoiltaan ainutlaatuinen elokuva kertoo elämästä, ei sen enemmästä tai vähemmästä. Malick onnistuu kohtalokkaalla äänimaisemalla sekä epälineaarisella ja hitaalla kerronnalla luomaan omalaatuisen intensiteetin, joka vie syvälle ihmisen pieniin hetkiin ja maailmaan olematta silti epämukava tai tirkistelevä. Visuaalisesti uskomattomat kuvat vievät ihmisten iholle ja sieluun. Valtavista mittasuhteistaan huolimatta Tree Of Life on elokuva, jossa katsojalle ja ajatuksille annetaan aikaa ja tilaa. Tämä avoimuus tekee elokuvasta lähes enemmän kuin elokuvan.

Elämä muodostuu pienistä hetkistä. Kaikesta ja jokaisesta jää jälki.

Kaikesta jää muisto.

ps. Jotenkin tällainen suurilla sanoilla kirjoittaminen tuntuu vähän vieraalta, mutta Malickin upeaa elokuvaa ei voi pienemmillä sanoilla kuvailla.

edit* Sunnuntaina The Tree of Life voitti Cannesin elokuvafestivaalien pääpalkinnon eli Kultaisen Palmun. Palkintoa tavoitteli myös Aki Kaurismäki uutuuselokuvallaan Le Havre.

Tintti.

Belgialaisiin klassikkosarjakuviin perustuva elokuva The Adventures of Tintin: The Secret of the Unicorn saa ensi-iltansa jouluna. Steven Spielbergin ohjaamassa sarjakuvafilmatisoinnissa Hergen luomat hahmot kuten Tintti, Milou ja Kapteeni Haddock herätetään eloon Motion Capture-tekniikkaa käyttäen, josta ainakin minulla on lähinnä puistattavia kokemuksia. Vaikka Motion Capturella saadaan aikaan hienon näköistä ja elävää animaatiota, on siinä samalla jotain vieraannuttavaa ja sen avulla luodut hahmot näyttävät oudosti tyhjiltä. Tinttiä esittää aikuistunut Billy Elliot, Jamie Bell ja muissa rooleissa "nähdään" mm. Daniel Craig sekä Simon Pegg. On sääli, jos hienot näyttelijät hukataan Motion Capture-hahmojen sieluttomiin animaatikuoriin. Elokuvan tuottajana häärii Peter Jackson ja ainakin ensimmäinen traileri on lupauksia herättävä.

Tree Of Life.

Terrence Malickin odotettu The Tree Of Life sai ensi-iltansa Cannesissa sekä buuausten että aplodien säestämänä. Jo The New World oli täynnä hiljaisuutta, tilaa ja oikeanlaista hitautta ja ensi tunnelmien mukaan Tree Of Lifekin on enemmän tunnelmia, kuvia, luovaa tilaa ja virtaa kuin perinteistä elokuvallista kerrontaa. Jotain kuvaa se, että elokuvan lapsitähdet eivät koskaan saaneet nähdäkään käsikirjoitusta, vaan heille annettiin vain vähän ohjeita siitä mitä tehdä ja mitä sanoa.



Tree Of Life saa ensi-iltansa täällä Tanskassa torstaina 19.6.

ps. The Sartorialist on Kööpenhaminassa tänään ja huomenna!

ESC jälkipeli.

Ensiksi pahoittelen kielenkäyttöä. Anteeksi kirosanoista. Jos ei kestä kiroilua, niin ei kannata lukea.

Mutta mitä vitun helvetin paskaa Eurooppa! Azerbaidžan! Miten mikään noin geneerinen paska voi voittaa Euroviisut? Ymmärrän, jos oikeasti campisti tai kornisti paska voittaa, mutta ei ikinä ennen kyllä tällaista. Ihan kiva ja mukava Azerbaidžan. Tänäkin vuonna oli oikeasti hyvää musiikkia tarjolla, kuten Ranska, esitykseltään UPEA Saksa, romanttinen Italia sekä moitteeton Ruotsi, ja silti joku keskiverto Azerbaidžan menee ja voittaa. Ihan kamalaa. Usko viisuihin meni jonnekin. MITÄ VITTUA!

Ärsytys.



Saksa oli illan paras!

ps. Ja Suomikin oli helvetin hyvä!

Cut-offs.

Leikatkaa hei jo kaikki niistä farkuista lahkeet pois, jooko?
Tulee kesäinen olo!

Risto – Rakkauden rock

Pyörä.

Oma pyörä. Pyöräilyn pääkaupunkina pyörä on Köpiksessä ellei ihan pakollinen niin ainakin kiva lisä arkeen. Pyöräilyhulluista paikallisista lähes 40 prosenttia pyöräilee töihin ja kouluihin joka aamu säästä tai vuodenajasta riippumatta.

Oma pyöräni on ruostunut ja natiseva. Vaihteetkin on vähän sököt, mikä ei onneksi haittaa, kun ei tänne Tanskaan ole oikein noita mäkiä siunaantunut.

Justice – Civilization

ESC.

Vuoden 2011 Euroviisut pärähtävät tänään käyntiin, kun ensimmäinen semifinaali kisataan Saksan Düsseldorfissa. Tänä vuonna tarjonta on jotenkin tasapaksua, mutta onneksi muutamia onnistujia ja yllättäjiä on mukana. Suomellakin on tänä vuonna jopa ihan sympaattinen ja muitakin tunteita kuin hämmennystä herättävä ehdokas ja itse ainakin uskon Paradise Oscarin menestykseen. Yksinkertainen kappale eroaa paljastelijoiden ja jumputusten massasta ja yleensä yököttävässä maailmanpelastusteemassa on jotain aitoa. Finaaliin mennään.

Suitsuksesta huolimatta Suomi ei suinkaan ole suosikkini. Yllättäen useat suosikkini ovat suuria rahoittajamaita, mikä maiden viisulähihistoriaa silmällä pitäen on epäilyttävää. Ehkä Saksan voitto viime vuonna antoi myös muille suurille rahoittajamaille puhtia tai ehkä maat viimeinkin haluavat rahoilleen vastinetta. Mene ja tiedä, mutta ainakin minä uskon suurten länsimaiden menestykseen myös tänä vuonna. Suurimpia ennakkosuosikkeja ovat Ranskan oopperaa laulava 21-vuotias Prinssi-Rohkea, Brittien paluun tehnyt miesbändi Blue sekä kisoihin vuosien tauon jälkeen paluun tekevä, romanttinen Italia. Myös Saksan kappaleesta pidän, mutta valitettavasti kertosäkeetön kappale ei voi menestyä viisuissa. Muita ennakko- ja omia suosikkejani ovat Ruotsin suosittu Eric Saade (duh) sekä Unkarin 36-vuotias yksinhuoltajaäiti Kati Wolf kappaleellaan What About My Dreams.



En oikein osaa mitään kauhean tarkkaa veikkausta tehdä, koska ennen lähes täydellinen viisututkani on tuhoutunut jury-äänien myötä, mutta uskon, että voitosta kamppailevat Ranska, Ruotsi sekä Iso-Britannia. Lisäksi Venäjällä on harjoitusten mukaan jälleen kerran ammattimainen ja hieno show, joten itä-äänillä sillekin voi ennustaa menestystä.

*edit. JeeJee. Harmi, että symppis Norja ei menestynyt. Mutta Suomi oli jopa aika vaikuttava. Kyllä ne suomenruotsalaiset osaa.

Varjokuvia.

Tatuointihiha, 6,5 euroa, River Island.
Kamujen ilmeet, priceless.

Kaunis varjokuvakoru lahja ystäviltä, muistaakseni Luxista.

Tune-Yards – You Yes You

Molly.

Sairaana ollessani katselin liikkuvia kuvia 80-luvulta, ja niistä kauneimmissa loisti John Hughes- teinielokuvien kirkkain tähti Molly Ringwald.


80-luvun loppupuolen elokuvia on mahtavaa katsoa, koska elokuvien puvustus on niin nykymuodin mukaista. Kukapa meistä ei haluaisi pukeutua kuin Duckie. Gotta love that kid.

Hauskaa Vappua!

Tanskassa vappu on huomattavasti pienimuotoisempi puistojuhla kuin Suomessa. Itse vietän vappua yksin, kevätflunssan kourissa, syöden kylmiä nakkeja, liian isoista perunoista tehtyä tanskalaista perunasalaattia sekä porkkanamuffinsseja.