Jem and The Holograms.

Nyt kun Facebookissa pitää vaihtaa profiilikuvakseen lapsuuden suosikkipiirroshahmo, niin mieleeni palasi aivan ällistyttävän upea Jem And The Holograms-tv-elokuvasarja. En enää edes tiedä mistä huoltoaseman vhs-jämäkorista sen pikkusiskon kanssa joskus ongimme. Jem oli ehkä huonosti dubatti, kamalan kasari, juoneltaan luultavasti aivan posketon ja väreiltään lähinnä vaaleanpunaisen ja liilan eri sävyjä, mutta olihan se aivan parhautta ja on varmaan osaltaan ollut tekemässä minusta tällaista mitä olen.

Jem and The Holograms kertoi Jerricasta, joka löytää kuolleen isänsä kartanosta salahuoneen, jossa on ihmetietokone Synergy (hih), joka pystyy muuttamaan todellisuuden muotoa hologrammien avulla. Synergyn ja ystäviensä(kiintiömusta, kiintiöpunapää, kiintiösinipää) avulla Kimberlysta tulee lumoava poptähti Jem, joka käy kiivasta taistelua popmaailmanhuipusta pahan kilpailijabändi Misfittsin (hah) kanssa. Ja koska kyseessä oli nähtävästi tytöille suunnattu tv-sarja, oli mukana myös Ken-nuken näköinen Eric, joka oli rakastunut sekä vaatimattomaan Jerricaan että säkenöivään Jemiin.

Ollapa lapsi jälleen ja videoissa Jem-nauha.

ps. Tänään joku oli käynyt mun blogissa iPadilla. Kiva.

Tunnelma.

Pidän asioista, joista lähes 25-vuotiaan yliopisto-opiskelijan ei kuuluisi pitää. Tai ainakaan niitä ei saisi myöntää. Pidän mm. Taylor Swiftistä, Rihannasta ja September Issue-dokumentista. Taylor Swiftistä pidän, koska hän tavoittaa kappaleissaan sellaisia viattomia, ihania ja satuttavia tunteita, joita ihastumiseen ja rakastamiseen ikään katsomatta kuuluu. Minua ei niinkään kosketa perusamerikkalaiset tyttö-tapaa-pojan- tarinat, vaan se viaton tunnelataus ja murtunut tunnelma, jonka Taylorin ääni ja countrymusiikin letkeys saavat aikaan. Myös Rihanna valloittaa tunnelmalla. En ehkä voi samastua Rihannan kiiman ja väkivallan täyteisiin lyriikoihin, mutta nautin hurjasta temmosta ja tietynlaisen hikeä virtaavan hetken tavoittamisesta. September Issue toimii tunnelmansa vuoksi. Elokuvan verkkainen tahti, pari vahvaa persoonallisuutta ja tunne siitä, että näkee jotain salaista ja varjeltua ottavat valtaansa.

Saan usein enemmän irti tunnelmista kuin tarinoista. Elokuva voi kertoa sydäntäsärkevää tarinaa vereslihalla, mutta jos en pysty tavoittamaan tarinan tunnelmaa, jää kokemus usein tyhjäksi. Kaipaan tunnetta, sillä tunne, oli se sitten innostuneisuus, jännitys, ilo, suru tai hämmennys, jää mieleen. Tunnelman voivat luoda aivan yksinkertaiset asiat, kuten osuva puvustus, hassu äänimaailma, kylmä väritys tai onnistunut sivuhahmo. Myös tietynlainen musiikki iskee juuri tunnelmansa, ei hienon sanoman tai kitarariffien ansiosta. Tietystä musiikista vain tulee sellainen olo, että haluaa juosta tähtien alle metsään, rutistaa lujasti tyynyä tai hikoilla strobovalojen loisteessa. Tämän olon voi saada aikaan kokonainen levy, kappale tai vain hieno c-osa.

Myös elokuva The American valloitti tunnelmallaan. Kummallinen yhdistelmä italo-fiilistelyä, slaavilaista melankoliaa ja vanhan miehen tuskaa luovat ehjän elokuvan katoavasta miehestä. Ohjaaja Anton Corbjnin musiikkivideotausta näkyy hienojen tunnelmien ja hiljaisuuden nappaamisena pieniksi hetkiksi. Goerge Clooney on jälleen onnistunut valinta vanhuutta ja tehtyjä valintoja pakenevana miehenä.

Window shopping.

Jos Suomessa kauppojen jouluikkunat näyttäisivät tältä, en panisi pahitteeksi vaikka joulun ennakkorummutus alkaisi jo kesäkuussa.









Kuvat ovat New Yorkin Bergdorf Goodman tavaratalon näyteikkunoista viime vuodelta.

Pipot.

Pinkki ja valkoinen: 2nd hand
Harmaa tupsupipo: Seppälä
Musta: H&M

Lempivaate 4.

En ole koskaan ollut käytännöllinen pukeutuja. Sateessa ja paisteessa mennään nahkatakissa, paidat auki ja t-paita hulmuten. Nahkakengät natisevat liitoksistaan ja tennareiden puhkikulutetuista pohjista tulvii vettä sisään. En tiedä onko kyse aikuistumisesta, viisastumisesta vai muodin eräjormaistumisesta, mutta tänä syksynä lempitakkini on kuitenkin ollut ihan oikeasti sadetta kestävä, myös talvitakiksi vuorella muuntuva, maastonvihreä ja hupullinen.



Parasta takissa on ehdottomasti väri ja pituus. Hienoa, ja kätevää Tanskaan lähdön kannalta, on myös se, että takissa on mukana irtovuori. Näin takki menee hyvin niin talvella kuin keväälläkin. Takki on ostettu viime keväänä n. 15 eurolla Kaivarin Kanuunasta.

Taylor Swift – Haunted

Zeitgeist.

Opiskelen sosiologiaa. Sosiologia on sosiaalitiede, joka on kiinnostunut yhteiskunnasta ympärillämme ja sen moninaisista sosiaalisista ilmiöistä. Sosiologia on jatkuvassa liikkeessä, muutoksessa ja tavoittelemassa uutta, koska tiede muuttuu samalla kuin sen tutkimuskohdekin. Sosiologia tekee tiedettä modernista yhteiskunnasta. Se pyrkii tavoittamaan sen, mikä on olennaista tässä ajassa. Zeitgeistin. Ajan hengen.

Usein sosiologia epäonnistuu tavoittamaan nykyisyyden, sillä se on sidottu tieteen tekemisen akateemisiin raameihin. Parhaimmillaan sosiologia tavoittaa aikansa asenteita ja arvostuksia tutkimuksen kautta. Mutta zeitgeist ei ole vain valintojemme taustalla vaikuttavia arvoja ja asenteita, vaan se on jonkinlainen yhteisöllinen kokemus siitä, millaista on olla ihminen ja yksilö juuri nyt. Yrityksessään tavoittaa jotain nykyajasta sosiologiaa verrataankin usein kirjallisuuteen. Myös siinä pyritään kuvaamaan fiktiivisten tarinoiden kautta kokemusta modernista maailmasta.

Myös muu taide esittää tulkintoja yhteiskunnasta ja nykyajasta. Usein kuvataiteen abstraktit ja vapaat tulkitsemisen keinot pystyvät parhaiten pyydystämään ajan hengen. Kiasmassa on vielä muutaman päivän ajan näytillä CREAM-näyttely, jossa on esillä nuorten brittitaiteilijoiden muodostaman YBA-ryhmän teoksia. Esillä olevat teokset hahmottelevat omanlaistaan kuvaa nykyajasta. Damien Hirstin ja kumppaneiden mukaan nykyaika on täynnä ristiriitaisuuksia, ahdistuneisuutta ja tietynlaista väliinpitämättömyyttä. Kaaoksesta ja ristiriidoista löytyy kuitenkin iloa, vapautuneisuutta ja räikeyttä, jotka ovat osa 2000-luvun asennemaisemaa. Ehkä juuri ironinen väliinpitämättömyys kaikesta mahdollistaa ahdistuksen ja vapauden kauniin tasapainon.

kuvat: Tracey Emin

ps. Kävin tänään katsomassa 3. kerran Inceptionin. Vähän noloa ja outoa, mutta edelleen elokuva teki vaikutuksen ja nosti lapsenomaista innostusta pintaan. Parasta tänä vuonna.

Sävy.

housut: zara