Rakastan Robynia. Niin paljon.

Kesän elokuvat vol. 3.

Vaikka koulut ja kaikki ovat jo alkaneet, ulkona on kylmähköä, kesäromanssit päättyvät kivuliaasti ja syksykin tulee, niin silti luen pian ensi-iltansa saavat Toy Story 3:n ja Saltin kesäleffoiksi. Vaikka ne julkaistaan täällä vasta nyt, niin Amerikassa ne ovat olleet tarjolla jo monta kuukautta. Lisäksi niissä on jotain kesämäisen viehkoa blockbustermammutin vetovoimaa.



Pari viikkoa sitten Toy Story 3:sesta tuli maailman kaikkien aikojen tuottoisin animaatioelokuva, kun se saavutti 920 miljoonaa dollarin rajapyykin maailman kassaluukuilla, ja näin kiisi ohi Shrek kakkosen. Suurin kiitos kuuluu tosin 3d:stä maksettavalle lisähinnalle, mutta silti. Ja mitä olen vähän arvosteluja selaillut itse elokuvan pitäisi olla tuttua Pixar-laatua: hauska, kaunis ja koskettava.

Itse en ole koskaan lämmennyt Toy Storeille. Luultavasti se johtuu päähahmoista Woodysta ja Buzzista. En useinkaan lämpene puupäisille mieshahmoille enkä bromance-revittelyille. Tai ehkä vika on hahmokaartin laajuudessa tai tarinoiden onttoudessa. Koska rakastan Pixarin muita elokuvia, on Toy Story ja sen jatko-osa tuntuneet turvalliselta, helpolta ja kiltiltä ratkaisulta seuraavaksi Pixar-elokuvaksi. Näistä sanoista huolimatta aion mennä katsomaan Toy Story 3:sta hetimiten, kun seuraneideille ilmestyy vapaata aikaa. Haluan nähdä pahan Kenin synkkään sieluun.

Alunperin Tom Cruisen piti esittää agentti Saltia Salt-nimisessä toimintathrillerissä. Sohvalla hyppimisen jälkeen Tomppa sai lähteä, ja Salt valjastettiin Angelina Jolien uusimmaksi toimintakarnevaaliksi. Eikä siinä mitään. Pidän Angiesta paljon enemmän kuin Tompasta. Sen lisäksi, että Angelina on maailman suurin elokuvatähti, on hän tähti, jolla on munaa. Ennen menneillään olevaa Äiti Theresa-vaihettaan Angelina oli Hollywoodin hullu ihmelapsi, jonka nerokkuuden todistavat paitsi lukuisat irvokkaat tatuoinnit niin myös ihanasta Girl, Interruptedista ansaittu Oscari. Angelina on ainut näyttelijätär, joka ei toimintaelokuvissa jää miesten varjoon statistiksi vaan kantaa Wantedin kaltaisia teinitoimintoja lähes yksin tuoden niihin uskottavuuttaa ja asennetta, joka niiltä muuten puuttuisi. Brittiläinen Empire-elokuvalehti menee jopa niin pitkälle, että lehti vertaa Angelinaa Clint Eastwoodiin. Enkä sano, että toimittaja on täysin väärässä. Saltista en tiedä oikein mitään. Menen katsomaan sitä vain koska tykkään Angelina Joliesta, ja koska elokuva muistuttaa minua Aliaksesta, joka on yksi lempitelevisiosarjoistani ikinä.

BTW.Koska olen innoissani kaikista tilastoista ja tuotoista, niin tässä vielä viime kesän parhaiten menestyneet elokuvastudiot Hollywoodissa

1. Paramount 771 miljoonaa dollaria ( Iron Man 2, Shrek 4)
2. Disney 604 miljoonaa dollaria (Toy Story 3)
3. Sony 589 miljoonaa dollaria (Karate Kid, Sex and The City 2)

Flowtraktori 10.

Goes With The.

Flow is where your heart is.
Itki Robynin keikalla.
Flow on kuin traktori.

Robyn, Villa Nah, The XX ja Caribou olivat parhaita. Air oli ylimielinen, tylsä ja kylmä. Ruoka oli kallista, bisse kalliimpaa. Ihmiset olivat ihania, vaatteet myös.

You only hurt the ones you love.

Robyn – With Every Heartbeat - with Kleerup

kuvat: fffound.com

En yleensä katso trailereita.

Viime päivinä olen törmännyt useaan yllättävään traileriin nettivirroissa.

How Do You Know on Reese Witherspoonin, Owen Wilsonin ja Paul Ruddin tähdittämä lupauksia herättävä rom-com. Paul Rudd on komedian uusi-joku-tyyppi. En tiedä mikä tyyppi hän on, mutta tykkään Paul Ruddista. Ja Reesekin on tässä niin kaunis.

Miten en ole kuullut tästä leffasta ennen? JAKE GYLLENHAAL ja ihastuttavan upea Anne Hathaway samassa leffassa, joka kertoo Viagrasta.

Ja viimeisenä hienon Les Triplettes de Belleville -animaation tehneen ryhmän uusi The Illusionist-elokuvan traileri. Ihana tunnelma ja kypsään, art house-animaatioon törmää liian harvoin. Alkuperäisen käsikirjoituksen takana on legendaarinen Jacques Tati.

You think I'm funny when I tell the punch line wrong.

Vaikka tässä vaiheessa pitäisi olla jo ihan fha-fha-fha-FLOW-UUh, niin silti Katy Perryn uusi sinkku on ihana.

Inception.

Näin Inceptionin jo ensi-illassa, mutta minulla on ollut vaikeuksia pukea elokuvaa ja kokemusta sanoiksi. Inception on paras elokuva, jonka olen nähnyt tänä vuonna ja saattaa olla, että se on paras elokuva vuosiin. ( En edes muista, milloin viimeksi olisin käynyt katsomassa elokuvan kahdesti viikon sisällä.)

Halusin tietää ennakkoon elokuvasta niin vähän kuin mahdollista. En lukenut ennakko-arvioita, katsoin trailerin vain kerran enkä tukenut muutakaan mediahypetystä. Ehkä juuri tästä johtuen Nolan onnistui yllättämään minut täysin. En ole suuri Nolanin Batman-elokuvien fani. Minusta ne ovat liian synkkiä, pitkiä ja ahdistavia ollakseen hyviä supersankarielokuvia. Toki ne silti ovat hyviä elokuvia. Mutta Inceptionin nähtyäni pidän niistä entistä vähemmän, sillä mielestäni on lahjojen haaskausta, että Nolanin täytyy toimia Batman-universumin tiukoissa rajoissa. Inception osoittaa, että Nolanilla on kyky rakentaa älykästä fantasiaa suuristä elementeistä ja silti koskettaa jotain hyvin pientä ja herkkää. Inception on älykäs, kaunis, ja huikean upean näköinen 2010-luvun megaviihde-elokuva, joka sai ainakin minut lapsenomaisen innostuksen ja ihmetyksen valtaan.

kuvat: google.images

Kolmiulotteinen tulevaisuus?

Kuten joku saattaa muistaa, en ole ollut kovin innoissani 3d-teknologian käyttämisestä elokuvissa. Liian usein olen pettynyt, kun kolmas ulottuvuus ei olekaan tuonut mitään uutta tai kekseliästä elokuvakokemukseeni. 3d tuntuu helposti väkinäiseltä ja päälleliimatulta, mitä se mm. Clash Of The Titans elokuvassa olikin, sillä mäiske-elokuva kuvattiin ensin kokonaan 2d:nä ja kolmas ulottuvuus liitettiin mukaan vasta jälkeenpäin. Toki oikein tehtynä 3d:stä saadaan irti innostunutta jännitystä ja oikeasti vaikuttavia kohtauksia, kuten maailman-tuottoisin-elokuva-ikinä Avatar tai ilostuttava Näin Koulutat Lohikäärmeesi hienosti todistavat.

Tänä vuonna on nähty, että 3d on elokuvastudioille lähes takuuvarma keino kerätä suuria seteleitä katsojien taskuista. Jotain kertoo se, että tämän vuoden kymmenestä katsotuimmasta elokuvasta kuusi on 3d-elokuvia. Kuka edes puhui 3d:stä kolme vuotta sitten? Nyt kun alkuinnostus alkaa laskea, alkaa myös 3d:stä maksettava lisähinta näkyä kuluttajien valinnoissa. Kun alkuvuodesta yli 70 prosenttia uuden Liisa Ihmemaan tuotoista kerättiin 3d-näytöksistä, niin tämän kesän hittielokuvilla sama luku on ollut enää vain 45-55 prosenttia. Toivon todella, ettei 3d ole vain ohimenevä hömpötys, vaan että siitä tulee uusi tapa nähdä, tehdä ja kokeilla elokuvaa. Pelkään vain, että sille käy kuin CGI-animaatioille, jonka varjolla suolletaan nykyisin jatkuvasti aivotonta paskaa kaikenikäisille laadusta tai viihdyttävyydestä välittämättä.

Kuten Step Up 3d:n huono menestys viime viikonloppuna osoittaa, 3d ei ehkä sovi kaikenlaisiin elokuviin. Katsoja on valmis maksamaan lisää Transformersien ja Iron Manin kaltaisten megalomaanisten elokuvien kolmannesta ulottuvuudesta, muttei välttämättä kaipaa sitä kaikkialla.

lähde: theWrap
kuvat: google.image

SW.

Palkka piste.

raitapaita: kiertsi
luu: desingmarket
kenkä: H&M

It Will Come. Like Death of It All. Fall.

Tulisipa jo syksy, niin voisin käyttää farkkuja, kenkiä, huiveja ja takkeja. Kaikkea kaiken kanssa koko ajan sekaisin.

Kate Nash – I Hate Seagulls / My Best Friend Is You (Hidden Track)

kuvat: weekday.com