skip to main |
skip to sidebar
Mestariohjaaja Malickin uusin elokuva on varmasti taide-elokuva termin ärsyttävimmässä merkityksessä. Se on hidas, hiljainen, rasittava ja vaikea. Se on täynnä päätöntä kävelyä, pellolla makailua, lähikuvia ja suputettuja vuorosanoja.
Mutta kun elokuva päästää sisälleen, on se symbolimainen, syvä ja yllättävän leikkisä kuvaus rakkaudesta, rakkauden etsimisestä, valinnoista, virheistä ja epätoivosta.
Välityömäinen To the Wonder ei ole mikään Tree of Life. Se on pienempi, ontompi ja arkisen näköinen. Mutta se antaa katsojalle ja ajatuksille tilaa tavalla, joka nykyelokuvista puuttuu lähes täysin.
***1/2
Pyhimyskasvoinen Ryan Gosling näyttelee kuin eläin. Aistikkaasti, voimalla ja koskettaen.
Harmi, että elokuvan alamäki alkaa sillä hetkellä kun Gosling elokuvasta poistuu. Alun tunnelmallinen ja kiivas white trash-fiilistely muuttuu perinteiseksi, naiiviksi ja persoonattomaksi tarinaksi Amerikasta, jossa kukaan tai mikään ei koskaan muutu.
Pettymys.
** 1/2
