OMG.

Hulivilijumalaprinssi Thorin seikkailuista kertova elokuva saapui ensi-iltaan täällä Tanskan maalla eilen, lähes kaksi viikkoa ennen Yhdysvaltojen ensi-iltaa. Kuten eilen kirjoittelin, elokuva oli yksi kesän eniten odottamistani blockbustereista eikä elokuva pettänyt, vaan oli juuri oikeissa suhteissa hauska, jännittävä ja eeppinen.

Elokuvan alussa Odin-jumalan hurjastelijapoika Thor heitetään maankamaralle ihmisten sekaan oppimaan nöyryyttä ja inhimillisyyttä. Samalla kun Thor oppii Natalie Portmanin esittämän Janen avustuksella elämään ihmisiksi telluksella, Thorin veli Loki juonittelee Odinin kruunua itselleen Asgårdissa. Monimutkainen, kahdessa eri universumissa kulkeva juonenkuljetus toimii yllättävän hyvin, eikä kumpaankaan ulottuvuuteen ehdi kyllästyä.

Koko elokuvan skenario jumalasta ihmisten joukossa on naurettava, ja tämä on onneksi tajuttu elokuvaa tehtäessä. Huumoria revitään paitsi Thorin voimasta, karuista viikinkitavoista niin myös norjan kielestä. Upealta näyttävä jumaltaivas Asgård on mielenkiintoinen ja maan päällä hämmennystä aiheuttavan Thorin seikkailuja seuraa mielellään. Itseäni väsytti hieman Iron Manistakin tutun SHIELD-organisaation tunkeminen tähänkin elokuvaan ja kaikille ensi-sarjakuvafilmatisoinneille tuttu kiire, mutta muuten Thor on toimiva, tyylikäs ja rento aloitus kesän actionjyrille.

Pakko vielä lopuksi antaa tunnustusta Marvelille hienoista sarjakuvafilmatisoinneista. Siinä missä DC Comics on tuottanut kultamunia jo valmiiksi tunnetuista hahmoista (Nolanin Batmanit, Superman Returns), Marvel on onnistunut hienosti esittelemään tuntemattomampia hahmojaan suurelle yleisölle hyvintehtyjen ja jopa älykkäiden viihde-elokuvien muodossa (X-Men,Iron Man ja Thor). Marvelin brändia koetellaan vielä kahteen kertaan tänä vuonna, kun X-Men: First Class ja Captain America saavat ensi-iltansa myöhemmin tänä kesänä.

Kesän elokuvat '11 vol.1.

Vapun myötä kesä kolkuttelee uhkaavasti ovella ja samalla myös vuoden suurimmat blockbuster-elokuvat. Tänä kesänä massiivielokuvien tulva on armoton ja uutta karkkiviihdettä saapuu teattereihin lähes joka viikonloppu. Kesällä 2011 Harry Potter -saaga saadaan viimein elokuvamuodossa päätökseensä, X-men ja Pirates of The Carribean rebootataan ja Thor, Green Lantern sekä Captain America tutustuttavat (varsinkin eurooppalaiset) katsojat uusiin supersankareihin. Kesän Pixar-annostuksesta vastaa hieman harmittavasti Cars 2. Näiden lisäksi teattereihin löntystelee jatko-osat ainakin Transformersseille, Kung Fu Pandalle ja pari kesää sitten huvittaneelle Kaamealle Kankkuselle. Indie-elokuvien ystävien euroja liikuttelevat ainakin Woody Allenin uusin Midnight In Paris, Terrence Malickin odotettu Tree of Life sekä elokuvafestareilta kehuja kerännyt brittikomedia Submarine.



Kesän ensi tuulahdukset puhaltavat kylmästä pohjolasta, kun ukkosenjumala Thor saapuu heiluttelemaan vasaraansa. Näyttelijänä paremmin tunnetun Kenneth Branaghin ohjaama Thor yrittää tänä vuonna samaa kuin Iron Man onnistuneesti kolme vuotta aiemmin eli esittelemään suurelle yleisölle ennestään melko tuntemattoman supersankarin oikeasti hyvän elokuvan kautta. Pohjolan mytologioista vaikutteita repivässä sarjakuvafilmatisoinnissa ukkosenjumala Thor heitetään ulos jumaltenkodista kasvamaan ihmisten pariin. Elokuvan 150 miljoonan dollarin budjetti, hienot näyttelijävalinnat (Chris Hemsworth, Natalie Portman, Anthony Hopkings) ja Marvelin kummallinen ohjaajavalinta johtavat toivottavasti muuhunkin kuin aivottamaan rymistelyyn. Trailereissa ei ole ollut oikein mitään tolkkua, mutta tästä huolimatta Thor on X-menin ohella kesäni odotetuinta popcorniviihdettä. Thorin menestys lippuluukuilla on tärkeää paitsi uuden elokuvasarjan niin myös Marvelin mahdottomuusprojektilta kuulostavan Avengers-elokuvan onnistumisen kannalta.

40 miljoonan dollarin palkkapussilla Tim Burtonin goottiluolasta houkuteltu Johnny Depp on jälleen kerran Jack Sparrow. Pirates Of The Carribean: Vierailla Vesillä pyrkii aloittamaan uuden merirosvoseikkailujen sarjan hylkäämällä suurimman osan vanhoista hahmoista ja tuomalla mukaan joukon uusia sekä uuden ohjaajan. Kolme ensimmäistä huvipuistoajeluun perustuvaa POTC elokuvaa olivat täydellisen harmitonta kesäviihdettä. Vanhanaikainen seikkailu ja romantiikka yhdistyivät juonen olemattomuuteen, Johnny Deppin keikutteluun sekä vaikuttaviin erikoistehosteisiin. Itselläni ei jaksa usko riittää piraattien uuteen tulemiseen. Vaikka maailma edelleen rakastaakin Deppiä ja ensimmäiset kolme elokuvaa tuottivat huimat kaksi miljardia dollaria, niin voi olla että laiva on seilannut ohi blockbustertuottaja Bruckheimerin kotisatamasta.

Kauhea Kankkunen oli kesän 2009 yllätyshitti. Huumesekoilupolttareiden jälkimainingeissa kahlannut komedia nauratti roisilla huumorilla, näyttelijöiden hyvällä kemialla sekä ennen kaikkea mahtavalla Zack Galifianakisilla. Tänä vuonna pojat lähtevät uudelle matkalle Bangkokiin ja ainakin trailereiden mukaan meno on melko järkyttävää tälläkin kertaa. Kaikesta hypestä huolimatta Kauhea Kankkunen ei ollut kovin hyvä tai edes hauska elokuva. Huumori rakennettiin liikaa ällistelyn, machoilun, turhan väkivallan ja parin kummallisen hahmon varaan ja luultavasti samaa on odotettavissa myös jatko-osalta. Yllätyshitissä on aina tietty löytämisen ja tuoreuden tuntua, joka aina menetetään jatko-osissa. Luultavasti menen katsomaan elokuvan, koska siinä on aina hervoton unelmamieheni Zack Galifianakis, mutta paljon muuta en elokuvalta uskalla odottaa.

Amsterdam.

Amsterdam oli ihana. Kanaalien varrella ilma oli täynnä puista lentäviä hiukkasia, aurinkoa sekä rentoa lomamieltä. Pyöräilevät paikalliset olivat pitkiä, kauniita ja hyvinpukeutuvia. Desing paistoi vinojen kanaalitalojen ikkunoista ja puistot olivat täynnä iloisia ihmisiä. Vaikka punaisten lyhtyjen alue teki surulliseksi ja ajoittaiset pilviveikot vaivaantuneeksi, haluan ehdottomasti takaisin.





Yltiöromanttisen Amsterdamin silloilla olisi ihanaa kävellä käsikädessä jonkun kanssa.

Dam.

Pääsiäislomalla Amsterdamissa.

The National – Runaway

Roskilde 2011.

Vaihtoni päättää Roskilde, tuo kaikkien skandinaavifestareiden isoäiti. Roskilde on tunnettu viikon kestävistä bileistä, mudassa kahlaamisesta ja älyttömästä määrästä erilaisia artisteja. Viime vuonna Roskilde jäi ennakkosuunnitelmista huolimatta väliin, mutta nyt kun täällä Tanskanmaalla ollaan, niin kai sinne on mentävä. Ja ilolla menen, kun tarjonta on mitä on.


Kuten viimekin vuonna, innostukseni kohdistautuu pääesiintyjien ulkopuolelle. Vaikka Strokes on varmasti kivaa, PJ Harvey katu-uskottavaa ja ehkä se M.I.A:kin epäraskaana vetäisi paremmin kuin viime vuonna Flowssa, niin ainoastaan Arctic Monkeys saa pääesiintyjistä ilon väristyksiä aikaan.Viime kesän Janelle Monáeta popittaneena odotan neitokaisen keikkaa innolla. Viimeisen kuukauden olen kuunnellut putkeen ranskalaisen Yellen safaridiscoa, joten myös sillä keikalla aion hikoilla itseni tainnoksiin. Viime vuoden Flowssa jengiä hytkyttänyt Magnetic Man tuo mukanaan dupstep-tähti Katy B:n ja skandinaaveja edustavat Lykke Li ja Tanskan omat Oh Land sekä VETO. Muita suosikkejani ovat (minulla liian hitaasti aukeneva) James Blake ja iii-hana Tallest Man On Earth.



Festariohjelmassa on vielä noin 30 esiintyjän mentävä aukko ja itse toivon hirmuisesti, että Robyn olisi yksi myöhemmin ilmoitettavista lisäyksistä. Tiettävästi Robyn on tuona viikonloppuna Turun Ruisrockissa, josta ei ihan kamalan pitkä matka Roskildeen ole.

*edit. Ruisrock on Roskilden jälkeisenä viikonloppuna, mutta silti toivo Robynin suhteen elää. Kiitti korjauksesta!

Vaalit.

En ole kovinkaan poliittinen ihminen, mutta siitä huolimatta eduskuntavaalien tulos tekee surulliseksi. Kun elää helsinkiläisessä yliopistokuplassa on vaikea tajuta sitä suurta hämmennystä, joka Suomen kansaa vaivaa. Juuri politiikka on se areena, jossa asioihin ja arkisen elämän sääntöihin vaikutetaan ja jossa arvot ja asenteet välittyvät yhteiskunnan toimintaan. Tästä syystä on järkyttävää huomata, kuinka populistinen oneliner-puolue saa "jytky"-voiton vaaleissa ohjelmalla, joka johtaa nationalistisempaan, homogeenisempaan ja kulttuurisesti köyhempään Suomeen.



En tiedä kumpi on pelottavampi ajatus. Se, että suomalaisten arvomaailma on todella siirtynyt näin kauas omastani vai se, että ihmiset on näin surullisen helppo huijata vaaliuurnille amerikkalaistyylisellä musta-valkoisella populismilla. Vaikka äänestysprosentti nousi 3,5 prosenttia, on vaikea olla onnellinen tästä uudesta Suomesta.

Olo on yksinäinen ja tyhjä.

Fancy.

Biancon mustat nahkakengät, 13 euroa.

Converse.

Ystäväni toivat Converse-tennarini Suomesta. Ikävä oli.
Hienot klassikkokengät toimivat lähes kaiken kanssa.

It's springtime in CPH!

Kanye West – Touch The Sky

Melancholia.

Tanskan kieroontuneen kultapojan Lars Von Trierin uudesta maailmanloppu-draamasta Melancholia on julkaistu traileri.



Tuttuun tapaan elokuva näyttää aika masentavalta.

X-men: First Class.

Aloitetaanpa kesäelokuvien rummutus hienolla fanivideolla uuden X-Menin alkucrediteistä.
Jospa se aurinkokin tulisi kuuntelemaan.



Matthew Vaughnin ohjaama X-Men: First Class saapuu teattereihin 3.6.