Kiskonliskodisko.

Jenni Vartiainen – Nettiin

Huvittavaa Jussia!

Finally Weekday.

Viimeinkin sain ostettua jotain Weekdaysta. Kauan siinä kestikin, suhteessa siihen, miten paljon sitä ennakkoon hehkuttelin. Jotenkin kiire, kuviteltu tungos ja kesä ovat pitäneet minut poissa Aleksanterinkadulta. Viime viikolla kuitenkin alennusmyynnin houkuttelemana ostin paljon kaivattua täytettä vaatekaappini farkkutarjontaan sekä jotain kaunista syksylle.

Mokkanahkatakki: 35 euroa
Siniset farkut: 25 euroa
Mustat bikerfarkut: 12,5 euroa

Taas yksi syy odottaa syksyä.

Farmarivaatetta.

Tulisi jo kesä. Eilen illalla valosta innostuneena vedin jalkaan shortsit ja nyt on vilu sekä itikanpuremia todisteena valinnan virheellisyydestä. Missä on lämpö? Miksi tuuli? Miksi tihku?

Tänään päällä farkkukerrastoa. Ostin viikonloppuna tuollaisen sinisen, tiukahkon farkkupaidan, josta revin rintataskun irti. Jäljelle jäi vain kiva väri ja yksinäinen nappi.

farkkutakki- ja paita: 2nd hand, housut: Root Three/ Harajuku, kengät: Skopunkten

Kiitos L:lle kuvista! Musta on tulossa ihan hyvä kiristämään ihmisiä ottamaan musta pousailukuvia.


Kate Nash – Don't You Want To Share The Guilt?

Haluan/tarvitsen ruskeat kengät.

kuvat: asos.com

Kotiseutumatkailua

Kimya Dawson – So Nice So Smart

Eat my shorts.

Kesässä on ehdottomasti (heti festareiden jälkeen) eniten parhautta shortsit. Minulle oli aiemmin jokin asenneongelma shortseja kohtaan. Ehkä häpesin jalkojeni karvaisuutta tai kalpeaa ihoani. Viime kesänä aloin kuitenkin käyttämään shortseja ja tänä kesänä aion käyttää shortseja aina kun säät sen sallivat. Karvaisuus on äijää ja jalkani kummallisesti edelleen hitusen ruskeat vuodenvaihteen Aasian reissailun seurauksena. Jee. Kesä.

neule: 2nd hand, shortsit: katkaistut 501set, toppi: American Apparel, kengät: Converse

Kiitos S:lle kuvista!

ps. Kuvista näkee hieman myös hienosti edistyneen Kesäkarva 2010-projektin tähän astiset tulokset.

ps.II Myös projektin "vedän-vatsan-sisään-asukuvissa" kehitys näkyy kuvissa. Epic fail.

Kesän elokuvat vol. 2

Kesäkuu on melko köyhä elokuvakuukausi. Kuukauden pelastaa ensi viikolla Youth In Revolt, jonka pääosassa nähdään huvittava ja hiljainen Micheal Cera. Loppukesän varsinaisia suuria ensi-iltoja ovat kuitenkin vampyyrikiimailu Twilight: Epäilys, Hollywoodin tähtikulttia koetteleva Knight and Day sekä Batman-ohjaaja Christopher Nolanin Inception.

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna saa ensi-iltansa Twilight-saagan kolmas osa. Koko Twilight-mania oksettaa minua. Ei vain, koska Robert Pattison on limainen, tylsä ja tyhmä, vaan myös, koska sarjan taustalla oleva ajatus on oksettava. Koko jutun perusajatus on täydellinen emoilupäiväuni, jossa Bella rakastaa Edwardia niin paljon, että haluaa kuolla. Siis haluaa tehdä itsemurhan. On sairasta, että herkässä iässä olevat romantiikan nälkäiset teinitytöt houkutellaan Taylor Lautnerin abseilla tällaisen kieroutuneen fantasiasormetuksen ääreen. Oksettavaa. Toisaalta Twilight aloitti nykyisen vampyyribuumin ja Kristen Stewart on ihana, ja ehdottomasti yksi sukupolvensa upeimpia tähtösiä (älkää antako Twilighthömpän hämätä vaan katsokaa Adventureland, jossa Kristen on kuuma, kuuma, kuuma). Joten, jos MITÄÄN muuta ei tule ja on PAKKO päästä leffaan, niin saatan eh-kä mennä katsomaan tämän. Ehkä.

Tom Cruisella ja Cameron Diazilla on ongelma. He olivat joskus maailman suurimpia elokuvatähtiä. Nykyisin tähtikultti tuntuu kuitenkin kuolleen, ja sen ovat korvanneet kirja-, sarjakuva- ja tv-sarjafilmatisoinnit. Tompan ura lähti laskuun Oprah-incidentin jälkeen, ja Cameronille on käynyt kuten kaikille naistähdille (poikkeuksena Meryl Streep) käy; hän on tullut vanhemmaksi ja jotenkin turhaksi. Minulla itselläni ei ole mitään ongelmia Tom Cruisen kanssa. Hän on oikeasti todella lahjakas vanhanaikainen elokuvien supertähti, jolla on paitsi älyä niin myös valovoimaa tehdä vuodesta toiseen oikeasti viihdyttäviä suuren luokan blockbustereita. Cameronistakin tykkään. Hän on hupsu. Trailerin perusteella pääparin kemia toimii, toiminta on hauskaa ja jopa elokuvan perusajatus on huvittava. (Hassua on, että myöskin tänä kesänä tuleva Angelina Jolie rymistely Saltin oli alunperin tarkoitus kertoa Tom Cruisen esittämästä agentista nimeltä Salt.) Knight and Dayn ensi-ilta on 16.7.

Ohjaaja Christopher Nolan ei ole kertaakaan epäonnistunut. Hän osaa tehdä suurten massojen viihde-elokuvia, joissa on samalla syvyyttä, ajatusta ja tunnelmaa. Varsinaisen supertähden Nolanista on tehnyt hänen ysärihaudasta nostamansa Batman-sarja. Varsinkin vuoden 2008 Dark Knight oli mieletön hitti paitsi katsojien niin myös kriitikoiden keskuudessa ja toi Heath Ledgerille postyymisti sivuosa Oscarin. Nolanin uusinta elokuvaa Inceptionia on markkinoitu salailun avulla, eikä ainakaan minulle ole vieläkään täysin valjennut mistä elokuvassa on kyse. Trailereissa näkyy hienoa, painovoiman rajat murtavaa toimintaa, mystisiä unijaksoja ja Ellen Page. Leonardo DiCaprio on pääosassa. Tätä elokuvaa odotan kaikista kesän leffoista eniten.

Nolan on palkattu nostamaan myös Teräsmies-elokuvat takaisin vanhaan kukoistukseensa. Itse en ole tästä uutisesta erityisen innoissani, koska siinä missä Nolanin pimeä ja paranoidinen tunnelmointi sopii Batmanin tummaan tarinaa paremmin kuin hyvin, pelkään sen pilaavan Teräsmiehen tuomalla siihen kieroituneisuutta, jota Terikseen ei luontaisesti kuulu. Minun mielestäni Bryan Singerin ohjaama vuoden 2006 Superman Returns on kaikessa mahtipontisuudessaan, puhdasposkisuudessaan ja kiltteydessään yksi kaikkien aikojen parhaita supersankarielokuvia, enkä tästä syystä ymmärrä miksi sarja pitää "pelastaa".

kuvat: google.images.

Ps. Jee! Puolipiste!

Partani on punainen kuin sydämeni.

Parina viime kesänä olen kasvattanut tuuhean, punertavan kesäparran. Tykkään siitä todella paljon, sillä se on äijämäistä ja kaikki miehet eivät siihen kykene. Ja sen rapsuttaminen tuntuu kivalta. Kasvattaminen on vaan aina niin tuskaa, koska ennen kuin parta alkaa oikeasti näyttää hyvältä näytän lähinnä bussipysäkillä hengaavalta spugelta. Silti pohdiskelen josko sittenkin.

kuvat: fffound.com

Sex and The City 2

Kulttuuri luo sukupolvikokemuksia. Frendit, Spice Girls, Nirvana olivat kaikki uusia, kokonaista nuorten maailmaa muuttaneita kokemuksia. Frendit kuvasi modernia ystävyyskulttuuria, kuvatessaan nuoria ja heidän tiivistä ystävyyttään. Frendeissä ystävät ovat korvanneet perheen elämän keskuksena. Spice Girls toi esiin uudenlaisen, ylpeän tyttöyden ja avasi tytöille mahdollisuuden ilmaista itseään uusilla tavoilla haistattamalla pitkät miesten hallitsemalle viihdemaailmalle. Nirvana purki tuntoja ja ahdistusta, joka nuoria kautta maailman koettelee kasvukipujen kourissa.

Myös Sinkkuelämää on sukupolvea (ja toki myös sukupuolta) yhdistävä kulttuurituote. Sinkkuelämää sarja toi ensimmäistä kertaa rohkeasti esille 2000-luvun naista ja hänen tuntemuksiaan. Naiset olivat itsenäisiä, avoimen seksikkäitä ja seksinnälkäisiä, avoimen nautinnonhaluisia ja hedonistisia. Ja tämän kaiken keskellä naisia yhdisti tosirakkauttakin vahvempi ystävyys.

Pari vuotta sitten ilmestynyt Sex and The City-elokuva oli sarjan fanille kamala pettymys. Kaikki mikä sarjassa toimi, oli hukattu jonnekin matkalla valkokankaalle. Elokuva ei ollut hauska, nokkela tai edes koskettava, vaan juoneton, ylipitkäksi venytetty jakso jostain kuudennen tuotantokauden huonommalta puolelta. Myös muoti oli ärsyttävän alleviitattua sekä itsetarkoituksellista ja otsat ja kulmakarvat näyttivät oudoilta.

Tänä kesänä Ison Omenan naiset saapuvat uudemman kerran. Ja tällä kertaa jotain on tehty oikeinkin. On viimein tajuttu, että elokuvan kohdeyleisö (naiset, homot ja mukaan retuutetut poikaystävät) ei kaipaa synkistelyä, elämänmuutoksia ja draamaa, vaan jotain kevyttä, hauskaa ja huoletonta. Tästä syystä Sex And The City 2 toimii ja on vilpittömästi hauska kesäleffa. Kieltämättä elokuva on jälleen liian pitkä ilman mitään järkevää syytä, SJP näyttää valitettavasti transulta ja juonikin puuttuu lähes kokonaan, mutta paikoitellen kaiken pakkelin ja röyhelöiden keskeltä tavoitetaan jotain mikä alkuperäisestä sarjasta teki niin tarttuvan. Uuden elokuvan puvustus on mielenkiintoista ja ihastuttavan värikästä, vaikka vaatteita vaihdetaankin naurettavaa tahtia. Tällä kertaa aplodit ansaitsevat myös se meikkaajien, kampaajien, personal trainereiden ja plastiikkakirurgien armeija, joka saa nämä naiset näyttämään upeilta.

Sex and The City 2 on juuri sellainen kevyt kesänautinto pehmiksen ja pussikaljoittelun välissä, jollaisen ensimmäisen elokuvan toivoi olevan. Kuten Katja Kallio uusimmassa Image-lehdessä toteaa, Sex and The City 2 on lama-ajan satuelokuva.

JUDE LAW! :D

kuvat: google.images

GAGA

Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan Lady Gagaa. Lady Gaga on varmasti viime vuosien suurimpia popmaailman ja jopa koko populaarikulttuurin tulokkaita, ja hän ansaitsee varmasti kaiken mitä on jo saavuttanut. Viimeisen vuoden aikana Poker Facelta, Bad Romancelta ja muilta neidon makoisilta pophelmiltä ei ole voinut välttyä ja hänen naurettavan kunnianhimoisia musiikkivideoitaan on katsottu YouTubessa jo yli miljardi kertaa . Lady Gaga yhdistää imagossaan rohkeasti erilaisia alakulttuuriviittauksia ja valtavirtaa vaikuttavan kokonaisvaltaiseksi esitykseksi, joka tuntuu olevan hänelle paitsi tiukka imago niin myös koko elämän kokoinen esitys.

Kaikista näistä asioista huolimatta pelkään, että Lady Gaga on hieman ns. one trick pony. Hän yksinkertaisesti yrittää liikaa. Rakastan hänen antautumistaan faneille, showlle (hän on kuulemma uskomaton livenä) ja muodilleen, mutta välillä tuntuu, että kaikki asiat pakotetaan vaikeimman kautta vain outouden ja itseriittoisuuden vuoksi. Tämä tulee esille varsinkin Gagan musiikkivideoilla, jotka paisuvat joka kerta älyttömäksi kavalkaadiksi vaatteidenvaihtoa, tanssinumeroita, väkivaltaa ja muka nokkelia popviittauksia. Varsinkin viimeisin, Jonas Åkerlundin ohjaama, Telephone-video oli ärsyttävän rikkonainen ja täynnä älytöntä, irvokasta väkivaltakitchiä . Kappale kuitenkin kertoo vain tytön vaikeudesta bilettää yliriippuvan poikaystävän soitellessa kesken tanssimisen, for god sake. Itseäni pelottaa myös, että vasta 24-vuotias Stefani Joanne Angelina Germanotta kuluttaa luovuutensa ja samalla itsensä loppuun liian nopeasti.

Tänään julkaistiin Lady Gagan uusin video ihanasta latinoysärikamaluusbiisistä Alejandro,joka tarjoaa tuttua Gagaa. Vaikka video on ärsyttävän venytetty, teematon ja kappaletta on mixattu oudosti, niin pidän videosta aika paljon. Vaikka oltaisiin voitu tehdä iloinen kesärynkytys video, niin tehtiinkin luminen, vähävärinen ja vakava. Ja ihan tyylikäskin. Kirkko/ katolilaisuusteema on kuitenkin hiukan wtf, kun ottaa huomioon, että kappale Alejandro kertoo Lady Gagan pelosta latinomiehiä kohtaan.

Toivon, että Lady Gagan seuraava sinkku on eteerinen Dance In The Dark ja jos kesän jälkeen on vielä rahaa, niin menen varmasti neitoa katsomaan lokakuussa kun hän Suomeen jälleen saapuu.

Lady Gaga – Dance In The Dark

kuvat: V-magazine