Just In Time.

On aina harmi, kun lupaavalta kuulostava elokuva ei toimikaan. Varsinkin tämä on harmittavaa sci-fi-elokuvien kohdalla, koska hyviä scifi-elokuvia ei ole mitenkään liikaa tarjolla. Trailereiden ja ennakkofiilistelyjen perusteella tänä viikonloppuna Suomen ensi-iltansa saaneelta In Timelta uskalsi toivoa jotain kiinnostavaa ja jopa syvällistä. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole tarjolla.

In Time sijoittuu maailmaan, jossa 25 vuotiaaksi saa elää ilmaiseksi ja tämän jälkeen jokainen minuutti maksaa. Rikkaat elävät ikuisesti, kun köyhät kuolevat bussista myöhästymisen vuoksi. Aika on elokuvassa kirjaimellisesti rahaa, joka elokuvassa tehdään amerikkalaiseen tapaan E-RIT-TÄIN selväksi. Aikakäsitteillä leikittely vanhenee alleviivavan toistamisen vuoksi todella nopeasti ja koko elokuvan konsepti alkaa väsyttää.

Rasittavaa elokuvassa on myös se, että kaikki on pinnallista ja mustavalkoista. Tietenkin Justin Timberlaken esittämä köyhä Will on maailman hyväsydämisin gettopoju, joka kärsii RobinHood-syndroomasta, ja kaikki rikkaat ovat tietenkin pinnallisia, kylmiä ja ahneita pahiksia. Poliisit ovat tunnollisia. Ja täysin päälleliimatun oloisesti Willillä on isiä ikävä. Elokuva on myös castinginsa aikana tyhjentänyt kaikki Losin mallitoimistot, sillä sen lisäksi, että ihmiset alkavat maksaa elämästään 25-vuotiaana, niin tällöin myös heidän fyysinen ikääntymisprosessinsa pysähtyy ja näin ollen kaikki (tietysti) näyttävät malleilta koko ajan kaikkialla. Tämä johtaa myös hassuihin tilanteisiin, jossa esimerkiksi Justinin esittämän Willin äitiä näyttelee Timberlakea kolme vuotta nuorempi Olivia Wilde.

Myös Timberlake on ongelma. Vaikka Justin yrittää tosi kovasti parhaansa ja on välillä jopa ihan uskottava rasittavan yksiulotteisena Willina, rooli särkyy jatkuvasti ja jäljelle jää poptähti Justinin nätit kasvot. Eikä sekään auta, että lähes kaikki muutkin näyttelijät tekevät työnsä laiskasti ja vailla tunteita.

Onneksi elokuva on ihan kaunista katseltavaa ja varsinkin Amanda Seyfriedin esittämä Sylvia on stailattu ihanasti. Tyttö tosin on jatkuvasti huomattavan korkeissa koroissa ottaen huomioon, että hänen roolinsa on lähinnä juosta ympäriinsä Justinin kädestä roikkuen. Eli respectia Amandalle jos kengissä on oikeasti juostu, mutta itse uskon kyllä juoksemisen tapahtuneen ihan lenkkarit jalassa. Muutenkin elokuva on stailattu kauniisti, vaikka scifi-elokuvan ollessa kyseessä olisi toivonut vieläkin rohkeampia valintoja. Ja miksi scifissä jonkun on aina pakko käyttää sellaista rumaa Matrix-takkia?

Oikeasti tämä elokuva ei välttämättä olisi edes blogimerkintää ansainnut, mutta olen jo kauan halunnut käyttää tuota otsikkoa.

Berliinistä ostettua.

Ulkomailla mua aina järkyttää 2nd handin (tai Vintagen) järkyttävät hinnat enkä ikinä saa ostettua mitään käytettyä kun ajattelen, että lönkan kiertsistä saa samanlaisen kolmella eurolla. Eli ulkomailla ostan usein uutta, niin myös Berliinissä. Berliinissä on paljon kivoja pikkukauppoja, joissa on vaikka mitä. Oltaisiin esim päästy Henrik Vibskovin blogiin, jos olisin syönyt pienemmän aamiaisen ja täten perunasoppa olisi maittanut. Ostin pari kivaa juttua, jota olen pitkään halunnut ja budjettikin alittui.

COS on vähän sellainen hienompien ihmisten Weekday. Haluaisin olla sellainen ihminen, joka ostaa COS:ista kaikkea. H&M:n omistama ketju valmistaa laadukkaan näköisiä, minimalistisia ja kauniita vaatteita sekä miehille että naisille. Olen jo kauan halunnut ostaa sieltä jotain ja Berliinissä kukkalonnyörit aukesivat (vaikkakin vähän hintavuus- ja henkkamaukkarätit-tuhahdusten saattelemana) ja ostin harmaat carrot-malliset kangashousut.

Parempi kuva täällä. Joku voisi sanoa, että housut muistuttavat aika paljon näitä Flowhun ostamiani housuja, mutta itse en sellaista kuuntele ja joka niin sanoo on aika negatiivinen ihminen.

COSin lähellä tyttö tekoturkissa ojensi käteeni lappusen, jossa mainostettiin vähän syrjemmässä Berliinin keskustasta tapahtuvasta American Apparellin halli-alennusmyynnistä. En ymmärrä miksi ne kaikki vaatteet oli roudattu sinne, mutta paikka osoittautui isoksi varastohalliksi, joka oli täynnä American Apparellin trikoopaitoja ja muuta mukavaa. Lisäksi paikalle oli roudattu töihin paitsi kaikki Saksan hipsterit, niin myös söpöjä tyttöjä ja poikia muualta Euroopasta. Alennustavaroiden lisäksi myynnissä oli myös sekundamalleja.

Hauska mustavalkoinen pilkkupaita. En ymmärrä miksi pallot ja pilkut on jotenkin tyttöjen juttu, mutta raidat on unisex. En edes tiedä onko asia näin, mutta jotakin vähän epäilyttävän tyttömäistä noissa pilkuissa kyllä on.

Anorakki-mallinen parkatakki on myös jotenkin malliltaan outo, mutta siinä on kiva rennon erähenkinen fiilis ja kivat värit. Anorakki on taas in 90-luku fiilistelyn myötä. Takki on sekundaa hihoissa olevien värivirheiden takia.

Berliinin matkan pääostostavoitteeni oli käytettyjen DrMartens-maihareiden löytäminen ja viimeisenä päivänä tässä onnistuinkin, vaikka olinkin siinä vaiheessa jo toivoni menettänyt. Paul's Store niminen liike myy lähinnä Cheap Mondayta ja Martenseja, ja minullekin sopiva malli löytyi onnekkaasti takahuoneessa. Vaikka olisin ehkä mieluummin halunnut jonkun muun väriset, niin 40 euron iloiseen hintaan mustatkin olivat enemmän kuin hyvät.

Ostin myös VOO-kaupasta kitchin puujäljitelmäkuvioisen iPhone-suojakuoren.

Hyvä Berliini, hyvä elämä!

Civil Civic – Airspray

“The Twilight Saga: Breaking Dawn – Part 1: Yeah, That Shit You Heard About Chewing Out the Baby is Intense”

Kaikista omista sisäisistä vastaanhangoittelusta ja ulkomaailman elokuvatykkääjien negatiivisista mielipiteistä huolimatta pidän Twilight-elokuvista ilmiönä. Pääsyy tähän on, että elokuvat antavat minulle mahdollisuuden katsoa ihanan Kristen Stewartin keikistelyä punaisella matoilla ja muotilehtien kansissa. Toinen miellyttävä asia on, että Twilight on jotain täysin tietyn ikäryhmän omaa. Se on avoimesti ja ylpeästi sukupolvikokemus, joka yhdistää nuoria (tyttöjä) ympäri maailman. Toki me muut nauramme Twilight-hömpötykselle ja sen aiheuttamalle kirkuvalle fanaattisuudelle, mutta minusta on mahtavaa, jos nuoret ottavat jonkun kulttuurituotteen näin omakseen rakastaen ja vaalien sitä.

Haluan kuitenkin korostaa, että arvostan Twilightia ainoastaan ilmiönä. Elokuvina Twilightit epäonnistuvat suurilta osin onnettoman lähdemateriaalinsa vuoksi. Sarjan luoja Stephenie Meyer on kirjoittajana onneton ja tarinan kuljetuksessaan mauton ja raaka. Tällä viikolla ensi-iltansa saanut Twilight: Aamunkoi- osa 1 on elokuvasarjan tähän mennessä heikoin osa. Suuressa osassa elokuvaa ei oikein tapahdu mitään ja kun tapahtuu, on se joko naurettavaa tai vaivaannuttavaa. Harvoin elokuva ällistyttää sillä, että jotain on tehty näin huonosti, nolosti tai huonolla maulla. Luultavasti vuosikausiin kamalin kohtaus oli loppupuolen mies-rakastuu-vauvaan-hirvittävyys. Lähelle pääsi myös edelleen nolon söpön ja pehmoisen näköisten ihmissusien "keskustelu" kallioilla.

Pahinta elokuvassa oli kuitenkin sen välittämät arvot. Bella heikkona rakkaudessaan riutuvana naisena kärsii kiimassaan, kun jatkuvasti kaikki hänen ympärillään varoittelevat seksin vaarallisuudesta. Kun seksiä sitten viimein päästään harrastamaan (mauttomalla rantahuvilalla) Bella tulee heti raskaaksi ja kieltäytyy oman elämänsä uhalla abortista. Tästä hänet lopussa myös palkitaan. On hämmentävää, että tällaisia konservatiisia, ja elokuvien aihepiiristä huolimatta kristillisiä arvoja levitetään herkille teineille kauniiden ihmisten ja höpöromantiikan välityksellä.

Berliini.

Jo vaihdon aikana piti käydä Berliinissä, kun siitä kaikki olivat hyvää puhuneet ja muutenkin kehuneet. Muu matkailu kuitenkin vei rahat ja ajan, joten matka Saksan kaksijakoiseen pääkaupunkiin jäi keväällä tekemättä. Viime viikolla kuitenkin tuli tämäkin puute matkamuisteloissa korjattua, kun lomailin pitkän viikonlopun ajan ihanassa uglycool-Berliinissä.

Berliini muistutti Lontoota siinä mielessä, että sen sijaan että kaupungilla olisi tarjota vaikuttavaa arkkitehtuuria tai korkeakulttuuria, oli siellä hienointa itse kaupunki ja sen henki. Rumankaunis Berliini on kaupunki täynnä hämmentävää DDR-arkkitehtuuria, nuorten ihmisten yrittelijäisyyttä, rohkeita baareja ja rentoa oleskelua. Eikä sekään haitannut, että ruoka ja bisse oli halpaa ja idässä sai matkustaa ratikoilla.

Joissakin kaupungeissa on kiva käydä, mutta Berliinissä oli kiva olla ja varmasti tulen olemaan siellä usein jatkossakin.

Rebecca & Fiona – Jane Doe

ps. Anteeksi kuvien vammainen asettelu, mutta Blogspot ei enää toimi niinkuin haluaisin.

Snow White and the Huntsman.

Liisa Ihmemaassa megamenestyksen seurauksena teattereihin saapuu ensi vuonna peräti kaksi Lumikki-satuun perustuvaa elokuvaa. Siitä lupaavammasta Lumikki-filmatisoinnista on julkaistu U-PE-A traileri juuri sopivasti Kristen Stewart-kuumeen noustessa uuden Twilightin myötä.

Tällä viikolla juoruttiin myös, että ihanalle mutru-Kristenille olisi tarjottu naispääosaa manga-klassikko Akiran Hollywood-filmatisoinnista. Vaikka itse Hollywood-Akiraan suhtaudun erittäin suurella varauksella, niin ei Kristen sitä voi ainakaan huonontaa.

Sen perinteisemmän ja kieltämättä tylsemmän näköisen Lumikin trailerin näkee täältä.

Ihana ilma.

Voi kun olisi aina näin upea syksy!

Holcombe Waller – The Unicorn