Haarat roikkumaan.

Olen käyttänyt pillifarkkuja niin kauan kuin olen ollut niihin tarpeeksi laiha. Viime aikoina olen kuitenkin tykästynyt rennompaan menoon housuosastolla. Haarojen roikkuminen ja väljyys ovat pitkän pillityskauden jälkeen virkistävä näky ja ne päällä tyyliin tulee
tiettyä miesmäisyyttä ja yllätyksellisyyttä.

Rennommat housut jalassa on myös kiva tanssia.

Yelle – Safari Disco Club

kuvat: topman.com, asos.com

Madonna.

Törmäsin eräässä kurssikirjassani hienoon Madonnaa käsittelevään kirjoitukseen. Ysärin puolivälissä kirjoitettu artikkeli käsitteli Madonnaa uuden ajan ikonina, uutena postmodernin monimediaisuuden supertähtenä.

Madonna oli tietyn murroskauden tuote ja käytti nerokkaasti hyväkseen 80-luvun porvarillisia arvoja kaataen niitä yksi kerrallaan. Nuori Madonna oli esikuva kaikille, jotka halusivat kapinoida vanhempiensa jyrkkää arvomaailmaa vastaan. Seksi, sukupuoliroolit, valta, uskonnot ja kulttuurit siirtyivät Madonnan rohkeissa musiikkivideoissa, jotka olivat sekä tyylillisiä että aatteellisia uuden median taideteoksia. Madonnan vaihtuvat imagot ja tyylit kuvastivat myös uudenlaista yksillöllisyyttä ja persoonallisuutta. Postmoderni persoonallisuus on jatkuvasti muuttuvaa, hetkellistä ja ylivisuaalista. Yksilöllisyys on ulkonäköä, vaatteita, asennetta ja hiusgeeliä. Ei pysyvää, historiallista ja perinteisiin sidottua.

Lady Gagaa verrataan usein Madonnaan. Gaga on hieno artisti ja rikkoo rohkeasti visuaalisen kauneuden ja hyvän maun rajoja tyylillään. Hän yrittää erittäin kovasti luoda uudenlaista poptähteyttä, joka on paitsi populaaria niin myös poliittista, sosiaalista ja julistavaa, mutta valitettavasti 2000-luvun asenneilmasto ei anna siihen mahdollisuuksia. 80-luvulla riitti rajoja ja ennakkoluuloja rikottavaksi, mutta nykyajan suvaitsevaisessa ja kyynisessä yhteiskunnassa on vain vähän rajoja, joita ei olisi jo ylitetty. Toki lihamekko ja kondomiksi pukeutuminen on villiä ja viihdyttävää, mutta myös nolostuttavan huomionhakuista ja pinnallista. Kuten SNLssä todettiin "It's hard to be the girl in a meatdress on Sunday and voice of reason on Monday". Myös aika on Gagaa vastaan. Nykyisin ilmiöt menevät ohi viikoissa ja jatkuva uudistumisen on lähes mahdotonta. Toivottavasti Gaga kykenee rakentamaan omanlaistaan tähteyttä, jossa tähteys yhdistyy monsteri-yhteisöön ja virtuaaliseen sosiaalisuuteen munasaattueiden sijaan.



Loppuun vielä uutta Britneyta. Britney ei ole uusi Madonna.
Britney on Britney.

Britney Spears – I Wanna Go

Ruff.

En yleensä seuraa muotiviikkoja kovin tarkasti, mutta nyt kun muotiviikot ovat onlinestreamien ansiosta kaikkien nähtävillä, on niiden rooli vaikutteiden ja tulevien muotojen esinäytöksinä korostunut entisestään. Koska vain kourallisella ihmisistä on oikeasti varaa näihin vaatteisiin, on näytösten katselu useimmille puhtaasti esteettinen ja inspiroiva kokemus.

Tänä vuonna Givenchyn koirat olivat hauskoja.



LCD Soundsystem – Daft Punk Is Playing At My House (London Session)

kuva: style.com

Praha.

Hihittelevän ryhmämme viimeinen etappi oli uuh-pea Praha. Prahassa ei ole hienoja museoita, linnat muistuttavat liikaa muusta Euroopasta ja jokikaan ei ole mikään Tonava. Mutta Praha valtaa ihmisen käsittämättömän upealla arkkitehtuurityylien mosaiikilla, joka levittyy villisti sekavan asemakaavan sisään. Jopa ärsyttävyyksiin asti kaunis Praha on kävelijän unelmakaupunki, jonka värikylläisille pikkukujille ja kahviloihin voi helposti eksyä samoin kuin kuuden euron balettiin ja oopperaan. Kolmesta kaupungista Kafkan kotikaupunki oli oma suosikkini.

Neutral Milk Hotel – In The Aeroplane Over The Sea

ps. Kamala falafelhimo. Saako niitä vain itämaanmiehiltä vai ihan peruskaupoistakin?

Ink.

Tatuoinnit ovat nykyisin hyväksyttäviä ja ärsyttävän yleisiä, vaikkei olisikaan ex-vanki tai merirosvo, ja minäkin olen päättänyt sellaisen iholleni hankkia. Visuaalisena ihmisenä tatuointiin liittyy kuitenkin monta seikkaa, jotka vaikeuttavat prosessia huomattavasti, joista suurin on kuvan valinta. Tämä on ongelmallista, koska oma maku muuttuu jatkuvasti ja vaikka söpöt metsän eläimet ovat mielestäni hienoja nyt, voi olla että mielipide muuttuu parin vuoden sisällä. Toisaalta minua kiehtoo ajatus tatuoinnista tietyn elämänvaiheen ja aikakauden ikonina.

Myös tatuoinnin kokoa ja sijoittelua pitää miettiä. En halua mitään pientä tuherrusta paikkaan, josta kukaan ei sitä koskaan näe. Toisaalta, vaikka koko käden tatuointi näyttää oikean tyylisellä ihmisellä pirun hienolta, en tiedä pystyisinkö itse kantamaan sellaista. Myös iän mukanaan tuomat muutokset ihmisruumiissa on hyvä ottaa huomioon, sillä tatuointia on tarkoitus kantaa ylpeästi iholla koko loppuelämä.


Muglerin pääsuunnittelija Nicola Formichettin muusa Rico "Zombie Boy" Genest.

Matkoilta ja muualta.

hupparitakki: rockretro/ budapest
carrot-farkut: topman/ praha
those glory days t-paita: carlings
waldemar-pants: weekday

Pikkuhiljaa alkaa pillifarkut tylsistyttämään. Kevään myötä myös värit ja rentous innostavat.

Budapest.

Wienin jälkeen Euroopan valloitus jatkui Unkarin pääkaupungissa Budapestissa. Sen minkä Budapestin kaupunki hävisi museoissa ja kulttuurissa, se voitti aitoudessa ja ex-neukkumaisessa rosoisuudessa. Siltojen halkoma ja Neuvostoliiton murjoma kaupunki heräsi eloon iltaisin, kun juutalaiskortteleiden uumenista paljastui halpojen kuppiloiden ja iloisten baarien verkosto. Budapestissa balettia pääsi katsomaan kolmella eurolla ja kuuluisien kylpylöiden ovet avautuivat nekin sangen edullisesti. Oli taivaallista polskia kuumana höyryävässä vedessä päivän muuttuessa hiljaa illaksi.

The Vaccines – Wetsuit

Wien.

Nyt on sitten laskeuduttu pikkuhiljaa arkeen Kööpenhaminassa. Reissu oli mahtava ja jokainen kolmesta kaupungista oli upea omalla tavallaan. Vaikka rantamatkailu ja luonnossa samoilu on kivaa, olen ehdottomasti kaupunki-ihminen. Olen myös iloinen, että jokainen kaupunki oli kaunis ja tarjosi paljon nähtävää, vaikka sää olikin talvinen. Oma suosikkini oli arkkitehtuurisesti ja tunnelmaltaan upea Praha, mutta eivät Wien tai Budapest kauaksi jääneet. Ostokset reissulta jäivät aika vähäisiksi, sillä itäisempi tyyli ei oikein iske.

Wien on upea kaupunki täynnä historiaa , museoita, arkkitehtuuria, halpaa falafelia ja humusta sekä kreikkalaisia patsaita. Kolmesta kaupungista Wien oli kaikista turistipitoisin ja päivät kuluivat reippaillessa museoiden ja upeiden palatsien välillä. Suosikkini Wienissä oli upea Belvedere-taidemuseo, joka on entisen kuninkaallisen kesäpalatsin tiloissa. Museossa oli näytillä kiinnostava Dynamics! näyttely, joka esitteli kubismin, futurismin ja kinetismin (?) kehitystä ja yhteensulautumista. Näyttely oli jännittävä, ja antoi yllättäen ideoita tulevaa tatuointiprojektiani varten. Pidän modernista taiteesta ja Dynamics! näyttely kuvasi hienosti sitä, kuinka taide reagoi Euroopan nopeaan urbanisoitumiseen 1900-luvulla uudenlaisella kuvakielellä ja uusilla tekniikoilla ja muodoilla. Museon tiloissa oli myös toinen sävähdyttävä näyttely, joka esitteli 28-vuotiaana kuolleen itävaltalais maalari Egon Schielen muotokuvia itsestään ja ystävistään. Traaginen hahmo, jonka elämän raadollisuus tulee esiin vinksahtaneissa muotokuvissa.

Wienistä lähdettyäni ajattelin, ettei kauniimpaa kaupunkia voi ollakaan.

Lykke Li – Rich Kid Blues