LEGOt tulevat Tanskasta.
kuvat: Brian Moylan/ gawker.com
31.1.2011
28.1.2011
22.1.2011
21.1.2011
Black Swan.
Taide. Ruumis. Mieli.
Darren Aranofskin balettielokuva Black Swan on piinaava elokuva taiteen tekemisestä ja täydellisen suorituksen tavoittelusta. Natalie Portman näyttelee mielettömällä intensiteetillä neitseellistä Ninaa, joka taistelee itseään ja elämänsä muita aaveita vastaan saavuttaakseen täydellisyyden. Aranofskin hurjat visiot ja välillä jopa vastenmielinen fyysisyys luovat huumaavan unimaailman, jossa yksinäinen yliyrittäjä yrittää vapautua taiteen tiellä olevista estoista ja rajoista.
Black Swan ei ole helppo elokuva, mutta tinkimättömyydessään se kuvaa hienosti sitä, mihin taiteen tekeminen voi ihmisen pahimmillaan viedä. Aranofskin järisyttävät kuvat, jatkuva todellisuuden rajoilla leikkiminen sekä Portmanin hienosti hajoava Nina vievät mennessään syvälle ruumiin ja mielen onkaloihin.
ps. Aranofskin seuraava elokuva on X-men- spin-off The Wolverine.
Darren Aranofskin balettielokuva Black Swan on piinaava elokuva taiteen tekemisestä ja täydellisen suorituksen tavoittelusta. Natalie Portman näyttelee mielettömällä intensiteetillä neitseellistä Ninaa, joka taistelee itseään ja elämänsä muita aaveita vastaan saavuttaakseen täydellisyyden. Aranofskin hurjat visiot ja välillä jopa vastenmielinen fyysisyys luovat huumaavan unimaailman, jossa yksinäinen yliyrittäjä yrittää vapautua taiteen tiellä olevista estoista ja rajoista.
ps. Aranofskin seuraava elokuva on X-men- spin-off The Wolverine.
19.1.2011
Gala.
Hollywoodissa on taas aika palkita vuoden parhaita. Golden Globet menivät tylsästi kaikki oikeisiin ja odotettuihin osoitteisiin. Oscareita odotellessa ei voi kuin toivoa, ettei Natalie enää tuosta lihoisi.
En usko raskauteen. Se on vain tekosyy naisille lihoa oikein kunnolla kerran elämässään. Jos lihoo paljon, voi aina ostaa kaksoset.
En ole myöskään nähnyt suurinta osaa ehdokaselokuvista, joten pitää sanoa, että tyhjästä on paha mitään mielipidekirjoitusta nyhtästä.
kuvat: W
En usko raskauteen. Se on vain tekosyy naisille lihoa oikein kunnolla kerran elämässään. Jos lihoo paljon, voi aina ostaa kaksoset.
En ole myöskään nähnyt suurinta osaa ehdokaselokuvista, joten pitää sanoa, että tyhjästä on paha mitään mielipidekirjoitusta nyhtästä.
kuvat: W
11.1.2011
Sartorialist.
Amerikkalaisen Scott Schumanin Sartorialist-blogi on varmaankin maailman tunnetuin katumuotiblogi. Schuman on tehnyt valokuvistaan itselleen uran ja hän matkustaa ympäri maailmaa kuvaten mielenkiintoisia ihmisiä ja heidän vaatteitaan. Sartorialist ei varsinaisesti kuvaa katumuotia, vaan blogi keskittyy ennemminkin kuvaamaan pieniä yksityiskohtia, yksilöllistä tyylikkyyttä sekä pieniä muutoksen vivahteita muodin ja ajan virrassa.
http://thesartorialist.blogspot.com/
http://thesartorialist.blogspot.com/
5.1.2011
Kööpenhaminasta.
Olen nyt muutaman iltapäivän kahlannut läpi Strøgetia ja sen ympäristöä ihaillen vanhoja rakennuksia, pieniä kujia ja hauskoja tanskalaisia. Muutenkin kuin keskustan osalta Kööpenhamina on hieno ja eritoten moderni kaupunki täynnä jännittäviä lasirakennuksia, jotka huutavat huippusuunnittelua ja skandinaavista millintarkkaa insinöörityötä. Tanskalaiset ovat hulluina jättimäisiin, useimmiten kokonaisia seiniä peittäviin ikkunoihin ja muihin kiiltäviin pintoihin. Vaikka takana onkin vasta pari päivää, voi sanoa, että taloudellinen hyvinvointi näkyy täällä muuallakin kuin korkeassa hintatasossa.
Ostosten kannalta Kööpenhaminan keskustaa halkova Strøget ei tarjoa mitään erikoista. Muuten kuin huippumerkkien myymälöiden osalta katu ei juurikaan eroa tarjonnaltaan kotoisasta Aleksista. Hieman sivummalla, yliopistoa ympäröivissä latinalaiskortteleissa, on sen sijaan erikoisempia vintagevaateliikkeitä, levykauppoja sekä muita herttaisia putiikkeja. Totuttelu kruunuun on vielä hieman kesken, joten ostosten tekeminen on jäänyt vähemmälle. Oma maku tuntuu myös olevan hieman sekaisin, kun jatkuvasti näkee tyylikkäitä tanskalaisia, joiden pukeutuminen eroaa melko paljon siitä, kuinka itse pukeudun.
1. Peruscollege, omistan samanlaisen vaaleana, h&m
2. Ruututakki helpottamaan ammottavaa takkivajetta, 2nd hand
Ostosten kannalta Kööpenhaminan keskustaa halkova Strøget ei tarjoa mitään erikoista. Muuten kuin huippumerkkien myymälöiden osalta katu ei juurikaan eroa tarjonnaltaan kotoisasta Aleksista. Hieman sivummalla, yliopistoa ympäröivissä latinalaiskortteleissa, on sen sijaan erikoisempia vintagevaateliikkeitä, levykauppoja sekä muita herttaisia putiikkeja. Totuttelu kruunuun on vielä hieman kesken, joten ostosten tekeminen on jäänyt vähemmälle. Oma maku tuntuu myös olevan hieman sekaisin, kun jatkuvasti näkee tyylikkäitä tanskalaisia, joiden pukeutuminen eroaa melko paljon siitä, kuinka itse pukeudun.
1. Peruscollege, omistan samanlaisen vaaleana, h&m
2. Ruututakki helpottamaan ammottavaa takkivajetta, 2nd hand
3.1.2011
Somewhere.
Maailman siistein ihminen Sofia Coppola ohjaa ihania elokuvia eksyneistä ihmisistä. Lost In Translationissa kadotaan vieraaseen kulttuuriin ja omaan itseen, Marie Antoinettessa eksytään tylliin, prinsessauniin ja rajoihin. Somewheressa näyttelijätähti Johnny Marco hukkuu tyhjään pinnallisuuteen julkisuuden valokeilassa. Coppolan erittäin hidas ja tunnelmallinen elokuva saa voimansa tyhjän julkisuuden ja rakastavan isyyden välisestä jännitteestä.
Välillä lähes pysähdyksissä olevan elokuvan pelastavat Coppolan täydellinen tyylitaju ja hurmaava Elle Fanning. Elokuva ei varsinaisesti tyylittele visuaalisesta, mutta pienistä palasista rakentuu arkinen kuvien mosaiikki, jossa kaikki tuntuu tarkasti harkitulta ja tasapainoiselta. Vasta 11-vuotias Fanning on täydellinen valinta Johnnyn tyttären Cleon rooliin. Cleo yksinkertaisesti valtaa valkokankaan ja katsojan herkällä ja ahkeralla viattomuudellaan, joka vain korostaa Johnnyn muun elämän synkkää absurdismia.
Hienosti rytmitetty elokuva lähes pysähtyy aina Johnnyn jäädessä yksin ja pyörähtää taas hyrrän lailla käyntiin Cleon astuessa isänsä arkeen. Rohkea ja oudosti eurooppalainen amerikkalainen elokuva.
Välillä lähes pysähdyksissä olevan elokuvan pelastavat Coppolan täydellinen tyylitaju ja hurmaava Elle Fanning. Elokuva ei varsinaisesti tyylittele visuaalisesta, mutta pienistä palasista rakentuu arkinen kuvien mosaiikki, jossa kaikki tuntuu tarkasti harkitulta ja tasapainoiselta. Vasta 11-vuotias Fanning on täydellinen valinta Johnnyn tyttären Cleon rooliin. Cleo yksinkertaisesti valtaa valkokankaan ja katsojan herkällä ja ahkeralla viattomuudellaan, joka vain korostaa Johnnyn muun elämän synkkää absurdismia.
Hienosti rytmitetty elokuva lähes pysähtyy aina Johnnyn jäädessä yksin ja pyörähtää taas hyrrän lailla käyntiin Cleon astuessa isänsä arkeen. Rohkea ja oudosti eurooppalainen amerikkalainen elokuva.
ps. Tästä päivästä lähtien bloggaan Köpiksestä.
1.1.2011
Olipa kerran 2010: Musiikki.
Musiikin osalta vuotta 2010 määrittelivät uudet tuttavuudet ja hienot (festari)keikat. Oma musiikinkuunteluni muuttui iPodin oston ja Spotifyn johdosta. Viimekin vuonna musiikkimarkkinoilla näkyi pitkään jatkunut trendi, jossa yksittäiset hittikappaleet muodostuvat yhä tärkeämmäksi osaksi ihmisten musiikinkulutusta ja kokonaiset levyt jätetään ostamatta. Vuonna 2010 kukaan ei voinut välttyä Lady Gagalta, jonka kahteen kertaan julkaistua Fame Monster- albumia myytiin 6 miljoonaa kappaletta. Suomen myydyin artisti oli ihana Jenni Vartiainen, jonka jättimenestynyttä Seili levyä on myyty jo lähes 100 000 kappaletta.
Parhaat albumit 2010:
1. Florence + The Machine – Lungs
En tylsisty kuuntelemaan Florence Welchin jylhää laulua. Jotain alkukantaista ja puhdasta.
2.Robyn – Body Talk
Ehkä lievästi rahastuksen maku suussa kolme levyä vuodessa julkaisseen Robynin Body Talk-levy on täydellinen tanssilevy. Jokainen levyn kappale on hienosti tehtyä, modernia konepoppia. Robyn on sydänsuruisen paras ystävä. Robyn myös itketti vuoden parhaalla keikalla kesän päättäneessä Flowssa.
3. Two Door Cinema Club – Tourist History
Uusi tuttavuus. Leikittelevää, kevyttä ja tanssittavaa konepoprockia.
4. Marina and The Diamonds – The Family Jewels
Marinaan ihastuin viime vuonna jo ennakko LP:n myötä, eikä varsinainen esikoialbumikaan jättänyt kylmäksi.
5. Vampire Weekend – Contra
Kesän hyvän mielen ja olon levy. Pirteää yliopistopoppista.
6. Taylor Swift – Speak Now
Ehkä geneeristä, liian amerikkalaista ja siirappista, mutta rakastan Taylor Swiftin herkkää tyttöcountrya.
7. Kate Nash – My Best Friend Is You
Toisen levyn myötä Lily Allen-kloonista kehkeytyi omaääninen artisti.
8. Katy Perry – Teenage Dream
Kun POP tarkoittaa sitä ääntä, joka kuuluu purkkakuplan puhkeamisesta.
9. Janelle Monáe – The ArchAndroid
Janelle Monaen kehuttu levy toi R'nB:n tälle vuosikymmenelle.
Olipa kerran 2010: Elokuvat.
Vuosi 2010 oli hieno vuosi. Tuli tehtyä, nähtyä ja elettyä. Ja löydettyä uusia asioita, joista parhaita aion tässä nyt listailla.
Elokuvien kannalta vuosi 2010 oli jokseenkin pettymys. Näin teattereissa yli 50 elokuvaa, joista näin jälkikäteen muistuu positiivisesti mieleen vain kourallinen. Lähes kaikki kesän megaelokuvat olivat turhanpäiväisiä tai huonoja, eikä iki-ihastuttava indie pystynyt täyttämään tyhjiötä. 3d:n kyllästämä 2010 oli ensimmäinen vuosi, jolloin kaksi elokuvaa tuotti maailmanlaajuisesti yli miljardi dollaria. Vuoden tuottoisimmat elokuvat olivat Disneyn lelusaagan hienosti päättänyt Toy Story 3 sekä samaisen studion Liisa Ihmemaassa. Suomessa kotimainen elokuva veti väkeä saleihin ja katsotuin elokuva oli Dome Karukosken Napapiirin Sankarit.
Parhaat elokuvat 2010:
1. Christopher Nolan: Inception
Ehdoton lempielokuvani viime vuodelta. Hieno unimaailman seikkailutrilleri, jossa upea visuaalisuus kohtasi monitasoisen ja kauniin juonen.
2. Tom Ford: A Single Man
Tom Fordin esikoisohjaus on visuaalisesti tyylikkäin elokuva vuosiin. Elokuvassa minimalistinen tyylikkyys yhdistyi koskettavaan tarinaan miehestä, joka yrittää eteenpäin elämässä puolisonsa kuoleman jälkeen. Pääosassa maailman kaunein mies Colin Firth.
3. Xavier Dolan: Les amours imaginaires
Nuori Dolan tavoittaa hipsterielokuvassaan lähes täydellisesti 00-luvun tunne- ja tyylimaiseman.
Vuoden huonoin elokuva oli Terry Gillianin läpipaska The Imaginarium of Doctor Parnassus.
Vuoden 2011 julkaisuista eniten ennakkokiinnostusta ovat herättäneet supersankarirymistely Thor , Kick Assin ohjanneen Matthew Vaughnin X-Men: First Class sekä Spielbergin Tintti. Indie puolelta odotan eniten Terrence Malickin Tree of Lifea , hienon Fish Tankin ohjanneen Andrea Arnoldin tulkintaa Humisevasta Harjusta sekä Lars Von Trierin Melancholiaa.
Elokuvien kannalta vuosi 2010 oli jokseenkin pettymys. Näin teattereissa yli 50 elokuvaa, joista näin jälkikäteen muistuu positiivisesti mieleen vain kourallinen. Lähes kaikki kesän megaelokuvat olivat turhanpäiväisiä tai huonoja, eikä iki-ihastuttava indie pystynyt täyttämään tyhjiötä. 3d:n kyllästämä 2010 oli ensimmäinen vuosi, jolloin kaksi elokuvaa tuotti maailmanlaajuisesti yli miljardi dollaria. Vuoden tuottoisimmat elokuvat olivat Disneyn lelusaagan hienosti päättänyt Toy Story 3 sekä samaisen studion Liisa Ihmemaassa. Suomessa kotimainen elokuva veti väkeä saleihin ja katsotuin elokuva oli Dome Karukosken Napapiirin Sankarit.
Parhaat elokuvat 2010:
1. Christopher Nolan: Inception
Ehdoton lempielokuvani viime vuodelta. Hieno unimaailman seikkailutrilleri, jossa upea visuaalisuus kohtasi monitasoisen ja kauniin juonen.
2. Tom Ford: A Single Man
Tom Fordin esikoisohjaus on visuaalisesti tyylikkäin elokuva vuosiin. Elokuvassa minimalistinen tyylikkyys yhdistyi koskettavaan tarinaan miehestä, joka yrittää eteenpäin elämässä puolisonsa kuoleman jälkeen. Pääosassa maailman kaunein mies Colin Firth.
3. Xavier Dolan: Les amours imaginaires
Nuori Dolan tavoittaa hipsterielokuvassaan lähes täydellisesti 00-luvun tunne- ja tyylimaiseman.
Vuoden huonoin elokuva oli Terry Gillianin läpipaska The Imaginarium of Doctor Parnassus.
Vuoden 2011 julkaisuista eniten ennakkokiinnostusta ovat herättäneet supersankarirymistely Thor , Kick Assin ohjanneen Matthew Vaughnin X-Men: First Class sekä Spielbergin Tintti. Indie puolelta odotan eniten Terrence Malickin Tree of Lifea , hienon Fish Tankin ohjanneen Andrea Arnoldin tulkintaa Humisevasta Harjusta sekä Lars Von Trierin Melancholiaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
