Somewhere.

Maailman siistein ihminen Sofia Coppola ohjaa ihania elokuvia eksyneistä ihmisistä. Lost In Translationissa kadotaan vieraaseen kulttuuriin ja omaan itseen, Marie Antoinettessa eksytään tylliin, prinsessauniin ja rajoihin. Somewheressa näyttelijätähti Johnny Marco hukkuu tyhjään pinnallisuuteen julkisuuden valokeilassa. Coppolan erittäin hidas ja tunnelmallinen elokuva saa voimansa tyhjän julkisuuden ja rakastavan isyyden välisestä jännitteestä.


Välillä lähes pysähdyksissä olevan elokuvan pelastavat Coppolan täydellinen tyylitaju ja hurmaava Elle Fanning. Elokuva ei varsinaisesti tyylittele visuaalisesta, mutta pienistä palasista rakentuu arkinen kuvien mosaiikki, jossa kaikki tuntuu tarkasti harkitulta ja tasapainoiselta. Vasta 11-vuotias Fanning on täydellinen valinta Johnnyn tyttären Cleon rooliin. Cleo yksinkertaisesti valtaa valkokankaan ja katsojan herkällä ja ahkeralla viattomuudellaan, joka vain korostaa Johnnyn muun elämän synkkää absurdismia.


Hienosti rytmitetty elokuva lähes pysähtyy aina Johnnyn jäädessä yksin ja pyörähtää taas hyrrän lailla käyntiin Cleon astuessa isänsä arkeen. Rohkea ja oudosti eurooppalainen amerikkalainen elokuva.

ps. Tästä päivästä lähtien bloggaan Köpiksestä.