Ridley Scottin elokuva Prometheus on mahtavan fantastinen scifi-elokuva. Se on sellainen elokuva, että vielä seuraavanakin päivänä tulee halu kailottaa sen mahtavista kohtauksista, meiningistä ja visuaalisuudesta kaupungin kaduilla ja työpaikoilla. On sellainen "uuuuuuhhhhhh!"-olo ja mieletön onnellisuus siitä, että elää tällaisena aikana kun voi nähdä jotain noin mielettömän kaunista ja kiehtovaa pelkän leffalipun hinnalla. Prometheus on elokuva, jonka pelkistettyyn suureellisuuteen perustuva ulkokuori vetää sisäänsä heti ensihetkillä. Scott on tavoittanut sellaisen tyylikkään, mystisen ja hiljaisen dyyni-meiningin, johon melkein kaikki scifi-elokuvat pyrkivät. Varsinkin elokuvan rauhallisessa alussa on tavoitettu hienosti löytöretkeilyn ja uuden löytämisen tunnelma. Elämää suurempi tarina on kiehtova ja pinnallisen pohdiskeleva satu ihmisen alkuperästä ja sitä selvittämään lähteneestä retkikunnasta. Michael Fassbenderin esittämä David-robotti on silkkaa neroutta ja ennen minut vähän kylmäksi jättänyt ruotsalainen Noomi Rapacekin on yllätyksellisen nössö-karismaattinen. Ja uuh mitä mahtavaa body-horror-lonkeroita-kaikkialla-kauhua leffa tarjoaakaan. Varsinkin yhden kohtauksen aikana ei voi muuta kuin tuijottaa suu auki kauhun ja ihmetyksen vallassa. Ainoat puutteet elokuvassa ovat joidenkin juonenkäänteiden ja jopa hahmojen täydellinen tarpeettomuus ja 3d:n laiska käyttö.
UHHHHH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti