Kolmiulotteinen tulevaisuus?

Kuten joku saattaa muistaa, en ole ollut kovin innoissani 3d-teknologian käyttämisestä elokuvissa. Liian usein olen pettynyt, kun kolmas ulottuvuus ei olekaan tuonut mitään uutta tai kekseliästä elokuvakokemukseeni. 3d tuntuu helposti väkinäiseltä ja päälleliimatulta, mitä se mm. Clash Of The Titans elokuvassa olikin, sillä mäiske-elokuva kuvattiin ensin kokonaan 2d:nä ja kolmas ulottuvuus liitettiin mukaan vasta jälkeenpäin. Toki oikein tehtynä 3d:stä saadaan irti innostunutta jännitystä ja oikeasti vaikuttavia kohtauksia, kuten maailman-tuottoisin-elokuva-ikinä Avatar tai ilostuttava Näin Koulutat Lohikäärmeesi hienosti todistavat.

Tänä vuonna on nähty, että 3d on elokuvastudioille lähes takuuvarma keino kerätä suuria seteleitä katsojien taskuista. Jotain kertoo se, että tämän vuoden kymmenestä katsotuimmasta elokuvasta kuusi on 3d-elokuvia. Kuka edes puhui 3d:stä kolme vuotta sitten? Nyt kun alkuinnostus alkaa laskea, alkaa myös 3d:stä maksettava lisähinta näkyä kuluttajien valinnoissa. Kun alkuvuodesta yli 70 prosenttia uuden Liisa Ihmemaan tuotoista kerättiin 3d-näytöksistä, niin tämän kesän hittielokuvilla sama luku on ollut enää vain 45-55 prosenttia. Toivon todella, ettei 3d ole vain ohimenevä hömpötys, vaan että siitä tulee uusi tapa nähdä, tehdä ja kokeilla elokuvaa. Pelkään vain, että sille käy kuin CGI-animaatioille, jonka varjolla suolletaan nykyisin jatkuvasti aivotonta paskaa kaikenikäisille laadusta tai viihdyttävyydestä välittämättä.

Kuten Step Up 3d:n huono menestys viime viikonloppuna osoittaa, 3d ei ehkä sovi kaikenlaisiin elokuviin. Katsoja on valmis maksamaan lisää Transformersien ja Iron Manin kaltaisten megalomaanisten elokuvien kolmannesta ulottuvuudesta, muttei välttämättä kaipaa sitä kaikkialla.

lähde: theWrap
kuvat: google.image