Von Trierin parin vuoden takainen Antichrist oli hätkähdyttävän vahva ja visuaalisuudessaan vastenmielinen elokuva vakavasta masennuksesta. Myös ohjaajan uusi elokuva Melancholia käsittelee lamauttavaa masennnusta ja sen vaikutuksia. Elokuvan ensimmäisessä osassa, Hollywoodin tanskalaisimman näköisen näyttelijän Kirsten Dunstin esittämä, masennuksesta kärsivä Justine hajoaa hääpäivänään ja ajelehtii ympäri siskonsa järjestämiä juhlia lohtua ja toivoa etsien. Toisessa osassa Justinen sisko Claire yrittää selvitä maailmanlopusta, vääjäämättömästä kuolemasta ja toivottomuudesta. Itsekin vakavaa masennusta sairastavan Trierin elokuva on enemmänkin kaksi erillistä elokuvaa; ensimmäinen kuvaa sairaan ihmisen ahdinkoa ja toinen lopun vääjäämättömyyttä.
On sääli, että ohjaajan lapselliset natsi-kommentit Cannesissa varastivat huomion Trierin hienolta elokuvalta. Visuaalisesta virheettömän kaunis elokuva rakentaa mielenkiintoisen kontrastin ihmismielen järjettömyyden sekä painostavan, mielikuvituksellisen maailmanloppu- tunnelmoinnin välille.
ps. Ja etteivät perusasiat unohtuisi: Skargråååårrhhdd!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti