X-men: First Class.

Viimeisenä Madrid-päivänä satoi vettä, ja tästä syystä vetäydyin leffateatterin suojaan katsomaan uutta X-Menia. Espanjalaiseen tapaan elokuva alkoi 15 minuuttia myöhässä, jota seurasi noin 1/2 tuntia espanjalaisia puhelinmainoksia sekä amerikkalaisten toimintaelokuvien trailereita espanjaksi dubattuna. Ja kyllähän se Optimus Prime kuulosti lystikkäältä espanjaksi.

Itse elokuvaan petyin. Osittain tästä saan syyttää itseäni, sillä kuten aiemmin olen kirjoitellut, odotin elokuvalta paljon. Odotin elokuvalta sitä samaa, mikä kahdesta ensimmäisestä X-Men elokuvasta teki hyviä elokuvia: älykkyyttä, ihmissuhteita ja toimintaa oikeassa suhteessa. Toki uudessakin elokuvassa hahmojen väliset suhteet saavat enemmän aikaa kuin toimintaelokuvissa keskimäärin ja toimintakin on näyttävää, mutta älykkyys puuttuu. Vaikka elokuva on suurimmilta osin roolitettu hienosti, on elokuvasta saatu tehtyä jotenkin harmittavan lapsellinen ja tyhmä. Kylmä-sota tematiikka maistuu pölyiseltä, James McAvoyn esittämä Xavier on isä-roolissaan lähinnä ärsyttävä ja osa uusista hahmoista on vain tyhmiä (keijutyttö Angel?) eikä asiaa auta, että hahmoja on elokuvaan kestoon nähden aivan liikaa. Kiinnostavimmat jännitteet rakennetaan tietenkin Xavierin ja Magneton välille, ja myös Jennifer Lawrencen esittämä Mystiqueen tuodaan uutta syvyyttä.

Ei X-Men: First Class ehkä ole edes kovin huono elokuva. Se on vain turha ja valitettavan jäykkä ensimmäinen osa oletettavalle trilogialle. Michael Fassbender on kuitenkin hieno, silmää miellyttävä valinta Magneton rooliin ja Mystiquen ja Xavierin suhteelta on jatko-osissa lupa odottaa jotain syvempää.



January Jonesia käy sääliksi. Tyttö parka oli elokuvassa tungettu mitä pienimpiin 60-luvun puputyttöasuihin, jotka upea January täyttikin mallikkaasti. Harmi vain, että lahjakkuus ja säteily puuttuvat. Toivottavasti Jones pian saisi sen Bond-tyttö roolin, johon hänet on suunniteltu ja tekisi tilaa oikeille näyttelijöille.