Just In Time.

On aina harmi, kun lupaavalta kuulostava elokuva ei toimikaan. Varsinkin tämä on harmittavaa sci-fi-elokuvien kohdalla, koska hyviä scifi-elokuvia ei ole mitenkään liikaa tarjolla. Trailereiden ja ennakkofiilistelyjen perusteella tänä viikonloppuna Suomen ensi-iltansa saaneelta In Timelta uskalsi toivoa jotain kiinnostavaa ja jopa syvällistä. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole tarjolla.

In Time sijoittuu maailmaan, jossa 25 vuotiaaksi saa elää ilmaiseksi ja tämän jälkeen jokainen minuutti maksaa. Rikkaat elävät ikuisesti, kun köyhät kuolevat bussista myöhästymisen vuoksi. Aika on elokuvassa kirjaimellisesti rahaa, joka elokuvassa tehdään amerikkalaiseen tapaan E-RIT-TÄIN selväksi. Aikakäsitteillä leikittely vanhenee alleviivavan toistamisen vuoksi todella nopeasti ja koko elokuvan konsepti alkaa väsyttää.

Rasittavaa elokuvassa on myös se, että kaikki on pinnallista ja mustavalkoista. Tietenkin Justin Timberlaken esittämä köyhä Will on maailman hyväsydämisin gettopoju, joka kärsii RobinHood-syndroomasta, ja kaikki rikkaat ovat tietenkin pinnallisia, kylmiä ja ahneita pahiksia. Poliisit ovat tunnollisia. Ja täysin päälleliimatun oloisesti Willillä on isiä ikävä. Elokuva on myös castinginsa aikana tyhjentänyt kaikki Losin mallitoimistot, sillä sen lisäksi, että ihmiset alkavat maksaa elämästään 25-vuotiaana, niin tällöin myös heidän fyysinen ikääntymisprosessinsa pysähtyy ja näin ollen kaikki (tietysti) näyttävät malleilta koko ajan kaikkialla. Tämä johtaa myös hassuihin tilanteisiin, jossa esimerkiksi Justinin esittämän Willin äitiä näyttelee Timberlakea kolme vuotta nuorempi Olivia Wilde.

Myös Timberlake on ongelma. Vaikka Justin yrittää tosi kovasti parhaansa ja on välillä jopa ihan uskottava rasittavan yksiulotteisena Willina, rooli särkyy jatkuvasti ja jäljelle jää poptähti Justinin nätit kasvot. Eikä sekään auta, että lähes kaikki muutkin näyttelijät tekevät työnsä laiskasti ja vailla tunteita.

Onneksi elokuva on ihan kaunista katseltavaa ja varsinkin Amanda Seyfriedin esittämä Sylvia on stailattu ihanasti. Tyttö tosin on jatkuvasti huomattavan korkeissa koroissa ottaen huomioon, että hänen roolinsa on lähinnä juosta ympäriinsä Justinin kädestä roikkuen. Eli respectia Amandalle jos kengissä on oikeasti juostu, mutta itse uskon kyllä juoksemisen tapahtuneen ihan lenkkarit jalassa. Muutenkin elokuva on stailattu kauniisti, vaikka scifi-elokuvan ollessa kyseessä olisi toivonut vieläkin rohkeampia valintoja. Ja miksi scifissä jonkun on aina pakko käyttää sellaista rumaa Matrix-takkia?

Oikeasti tämä elokuva ei välttämättä olisi edes blogimerkintää ansainnut, mutta olen jo kauan halunnut käyttää tuota otsikkoa.