Köpiksessa on meininkiä.

Köpistä on ollut vähän ikävä, ja päätinkin kirjoittaa vähän Kööpenhaminasta.

Olin siis viime keväänä opiskelijavaihdossa Tanskassa Kööpenhaminassa. Kööpenhamina on hieno, ihmisten tasolla toimiva kaupunki, jossa on paljon vaihtoehtoisia, vapaaehtoisuuteen perustuvia kaupunkikulttuuria. Tämä on seurausta rohkeasta kaupunkikulttuurin elävöittämisprojektista, joka sai alkunsa 1960-luvun loppupuolella. Kööpenhamina on hieno osoitus siitä, kuinka kaupunkisuunnittelun, politiikan ja konkreettisen rakentamisen (tai oikeastaan rakentamatta jättämisen) kautta voidaan muuttaa kaupungin asukkaiden elämäntapaa ja vaikuttaa uudenlaisen kaupunkikulttuurin syntyyn.

Vuonna 1968 Kööpenhaminassa ja Tanskassa käytiin kiivasta keskustelua siitä, millaisia ihmisiä kööpenhaminalaiset ovat. Tällöin esiteltiin suunnitelmat, joilla kaupunkikeskustaa muutetaan ihmisystävällisemmäksi lisäämällä avointa tilaa, vaikeuttamalla ja siirtämällä yksityisautoilua ja muuttamalla katutilan käyttötarkoitusta. Koko kaupungin tasolla haluttiin edistää julkisen liikenteen ja pyöräilyn asemaa ihmisten liikkumisessa kaupungin sisällä. Suunnitelman tavoitteena oli elävöittää keskusta-aluetta ja tuoda se ihmisten tasolle. Suunnitelmia vastustettiin kommentoimalla Tanskan sateista ja tuulista ilmastoa, skandinaavista kansanluonnetta ja sitä, että ihmiset eivät olleet valmiita poistumaan autoistaan ja näin ollen keskusta-alue kuihtuisi, kun ihmiset siirtyisivät asioimaan muualle.

Vastustelusta huolimatta suunnitelmaa alettiin toteuttaa ja kolmekymmentä vuotta myöhemmin Kööpenhamina on paitsi fyysisesti niin myös tunnelmaltaan erilainen kaupunki kuin muut pohjoismaiset pääkaupungit. Kolmenkymmenen vuoden aikana keskusta-alueen avoin tila on kolmenkertaistunut, kun suurin osa ennen autojen valloittamista kaduista on muutettu kevyen liikenteen kaduiksi tai niin sanotuiksi ”etuoikeus kaduiksi” (eng. priority street), joissa jalankulkijoilla ja pyöräilijöillä on etuoikeus suhteessa autoihin, mutta joissa myös autot saavat ajaa alhaisilla nopeuksilla. Myös koko Kööpenhaminan tie ja katuverkostoa on muutettu niin, että jalankulkuväylän ja autotien välille on erotettu väylä polkupyöräilijöille (ja mopoille). Kööpenhamina onkin nykyisin maailman johtava pyöräilykaupunki, jossa lähes neljäkymmentä prosenttia kaupunkilaisesta polkee töihin tai kouluun päivittäin säästä tai vuodenajasta huolimatta.

Paitsi että Kööpenhamina on nykyisin autottomampi ja puhtaampi kaupunki, on keskustan fyysinen muutos vaikuttanut koko kaupunkikulttuuriin. Kööpenhaminan muutosta tutkinut arkkitehti Jan Gehl on tutkimuksissaan osoittanut, että samalla kun avoimen, autottoman tilan määrä on kolminkertaistunut myös katujen varsilla aikaansa viettävien ihmisten määrä on kolminkertaistunut. Tämä ei tarkoita, että ihmisten konkreettinen määrä keskustassa olisi lisääntynyt vaan sitä, että ihmiset viettävät yhä enemmän aikaansa keskustassa istuen kahviloissa tai aukioilla, keskustellen ja katsellen ihmisiä. Sosiaalisuus on täyttänyt ennen autojen täyttämän tilan ja keskustaan tullaan viettämään aikaa ei vain asioinnin ja shoppailun vuoksi, vaan myös kaupungin tarjoaman avoimen tilan vuoksi.

Myös Suomessa ja Helsingissä on huomattavissa Kööpenhaminan kaltaista kehitystä. Monessa suomalaiskaupungissa on nykyisin kävelykatuja ja keskustoja on muutenkin muutettu avoimemmaksi ja lähestyttävämmäksi. Helsingin keskustassa on avoimen tilan määrä hitaasti lisääntynyt kävelykatujen ja aukioiden myötä ja myös pyöräilyä on viime vuosina pyritty helpottamaan mm. pyöräteillä, -kaistoilla ja -taskuilla ja uusimpana Töölöön kunnostettavalla kevyen liikenteen "tunnelilla". Toisaalta Helsingissä ja osin myös muissa kaupungeissa on näkynyt kehitystä, jossa erilaisten kaupunkiliikkeiden ja -tapahtumien kautta ihmiset tekevät kaupunkitilaa omakseen ja tätä kautta luovat ja tuovat esille uudenlaista, sosiaalisempaa kaupunkilaisuutta. Tällaista aktiivisuutta edustavat esimerkiksi Kallio-liike, Punavuoren Punajuuri-kaupunginosayhteisö, suosittu Ravintolapäivä ja Elisa Erikssonin viime keväänä toteuttama Haluan Nähdä Muutakin-mainostauluvaltaus.

ps. Hih. Kävin H&M:ssa ostamassa "sukkia" (lue: paidan ja hanskat) ja nyt mulla on David Beckham-roskapussi. Ja herttileijaa sentään, miten söpö uusin Beckham-vauva onkaan.