Toy Story 3.

Toy Storeissa ei ole koskaan ollut kyse vain hukkuneista leluista ja heidän seikkailustaan. Leluperheen avulla tuodaan esille kirjo kipeitä, aikuisia tunteita ja niistä selviämistä. Toy Story käsittelee rakastamista, luopumista, muutosta ja pelkoa. Omistaminen on rakkautta ja kasvu rakkauden menettämistä.

Woody pelkää enemmän kuin mitään hyljätyksi tulemista. On parempi maata tarpeettomana ullakolla kuin tulla jonkun toisen omistamaksi. Halinallen hallitsema idyllinen Sunnyside-lastentarha tarjoaa ratkaisun; jos sinua ei omista kukaan, et voi menettää ketään ja näin sinua ei koskaan satu. Elämä ilman tunteita ei kuitenkaan ole elämää. On parempi tuntea kipua ja kaipuuta, kuin elää tuntematta mitään.

Toy Story 3 on yllättävän raskas ja murheellinen elokuva. Elokuvan teemat ja kuvasto ovat vakavia, ja monet tapahtumat ovat synkkiä ja jopa ahdistavia. Vaikka rakastan Pixarin elokuvia, ovat ne mielestäni joskus jopa liian aikuisia kaikessa monitasoisuudessaan. Toivoisin, että Pixar tekisi pian keveän ja iloisen lastenelokuvan, joka olisi kuin lasten leikit. Mielikuvituksen ja todellisuuden luovaa sekoittamista ja pyyteetöntä hauskanpitoa ilman sen suurempaa sanomaa. Tietynlaisesta raskaudestaan huolimatta Toy Story 3 on hieno ja koskettava lopetus Pixarin lelutrilogialle.

Ja Buzz on upea gringo, ja Ken nyt on fab ihan muuten vaan!