On hienoa, jos ala-asteelta on jäänyt elämään muutama mahtava ystävä tai kiva harrastus, mutta vaatekaapin sisällön soisi muuttuvan vuosien saatossa. Vieraillessani Itä-Suomessa perhettä moikkaamassa näin sattumalta yhden ala-astetuttuni, joka kymmenisen vuotta sitten oli kaikin tavoin ihana ja kaunis tyttönen, kuuluen minun ja monen muun mielestä koulun kauneimpiin. En tiedä johtuuko asia siitä, että ala-asteella kaikki oli paremmin vai Joensuusta itsestään, mutta tytössä ei ala-asteen jälkeen ollut muuttunut mikään muu kuin poskien pyöreysaste. Eikä tämä kyseisessä tapauksessa ollut vain hyvä asia. Tytön tyyli, hiukset, kävely ja koko oleminen olivat kaikki lähes tulkoon identtiset sen tytön kanssa, jonka muistan vuosien takaa. Tietysti on hienoa, jos hän on löytänyt tyylinsä ajoissa, mutta ainakin itse olisin toivonut sen löytyvän vasta sen jälkeen kun äiti on lakannut ostamasta tytölle vaatteita.
En nyt väitä, että jokaiseen muotivirtaukseen tarvitsee hypätä mukaan. Lähes mikään ei tänä hipsterien kansoittamana aikana ole nolompaa kuin liiallinen muodikkuus tai yli-yrittäminen. Mutta voi muodista silti nauttia. Jatkuvasti muuttuva muoti antaa varsinkin tytöille mahdollisuuden kokeilla eri asioita ja tätä kautta löytää ne itselle sopivat jutut. Eikä tarvitse edes seurata muotia. Moni ystäväni on käynyt läpi kaikenlaisia nuoruudenvaiheita emoilusta roolipelailuun, ja myös tällaisten kokeilujen kautta varmuus omasta itsestä ja omasta tyylistä kasvaa.
Joensuussa kaivoin kaapista vanhoja koulukuviani ja pakko myöntää, että itseni kohdalla kehitystä on ainakin omissa silmissä tapahtunut. Suurin kiitos kuuluu varmasti Helsingille ja yliopistolle, mutta kai vaikutuksensa on myös omille yrityksillä ja hassuillakin kokeiluilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti