Kävin tänään katsomassa erinomaisen Dangerous Methodin, joka kertoo psykiatrian suurmiesten Carl Jungin ja Sigmund Freudin suhteesta. Elokuvan kantava voima oli Michael Fassbender, ja elokuvaa katsoessani tajusin, että olen viimeisen vuoden aikana nähnyt peräti viisi könsikkään tähdittämää elokuvaa. Enkä (vain) siksi, että olisin mennyt nimenomaan Fassbenderia katsomaan, vaan koska mies on ollut viime vuosina paitsi erittäin tuottelias niin myös viisas valitessaan roolejaan.
Ensimmäisen kerran kiinnitin kunnolla huomiota mieheen viime kesän X-men: First Classissa, jossa Fassbender toi aiemmin Ian McKellenin esittämään Magnetoon monia uusia ulottuvuuksia silmäkarkista puhumattakaan. Seuraavaksi törmäsin Fassbenderiin Cary Fugunagan ohjaamassa, tympeässä Jane Eyre-filmatoinnissa. Fassbenderin tähän mennessä merkittävin rooli on ollut julmassa Shamessa, jossa mies riutui addiktion kourissa. Viime viikolla näin Steven Soderberghin viihdyttävän kick-ass-lady-elokuvan Haywiren ja kukapa muukaan siellä otti iskuja vastaan kuin kaunis Michealimme. Ja ettei ikävä ehtisi yllättämään, esittää Fassbender David-robottia Ridley Scottin lupaavassa Prometheuksessa, jonka ensi-ilta on kesäkuussa.
Michael Fassbenderista on parissa vuodessa tullut ajattelevan ihmisen eurooppalainen supertähti. Oikea aikuisten Ryan Gosling.
ps. Onneksi on Hullut Päivät ja sain halpoja leffalippuja, jotka riittävät ainakin syksyyn saakka! En olisi jaksanut enää yhtään teinien täyttämää Superpäivä-näytöstä, jossa Dangerous Methodia mennään katsomaan kun siinä on Keira Knightley ja sitten hihitetään, kun joku sanoo "penis".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti