Kuka kaipaa muotteja kun on mielikuvitusta?

Ilman muotteja on hauskempaa. Tehtiin sydämiä, iPhone, Totoro, Ariel, Pocahontas, Ranska, Kisko, kirsikoita, tv, RayBanit, HelloBunny, ihmisiä, talo ja sisäelimiä.

Upeutta.

Hollywood-numeronsa kunniaksi The New York Times on pyytänyt Natalie Portmania, James Francoa, Michael Douglasia, Noomi Rapacea(vttu) ja kymmentä muuta syyselokuvien tähteä näyttelemään elokuvien arkkityyppejä. Tuloksena sarja kauniita, tyylikkäitä ja intensiivisiä hetkiä. Ne löytyvät täältä.

Rare Exports.

Ei suomipojilta yritystä puutu.

Vuonna 2006 tehtiin Kalevala-saagaan pohjautuva suomalainen wuxia-elokuva Jadesoturi. Hiipivistä tiikereistä ja muista Aasian sankareista vaikutteita imenyt elokuva oli mielenkiintoinen yritys yhdistää pohjoisten kansojen luonteista raskautta aasialaisten taidetaisteluelokuvien höyhenenkevyeen ilmaisuun. Valitettavasti elokuva oli melko nolostuttavaa tarpomista. Liian monella tasolla ja maanosalla hyppinyt elokuva ei pysynyt kasassa, sillä perusideat olivat liian kaukaa haettuja ja kimono päällä metsissä hyppely oli lähinnä vaivaannuttavan epäsuomalaista. Lupaava yhdistelmä vajosi omaan hupsuuteensa. Aasialaiset vaikutteet ja Kalevala kaatoivat toisensa kumoon ja jäljelle jäi vain muutama kaunis kuva Krista Kososesta.

Rare Export onnistuu juuri siksi, että se yrittää paljon muttei liikaa. Sen ideat ja kuvamaailman ovat Suomesta. Esikoisohjaaja Jalmari Helander yhdistää miehen kyyneleitä, kiroilua, pakkasta, ryssänvihaa ja piparkakkuja Hollywoodista tuttuihin viihde-elokuvan muotteihin luoden paikoittain erittäinkin viihdyttävää camp-viihdettä. Siinä innossa, jolla minibudjetilla tehdystä elokuvasta on pyritty rakentamaan viihde-elokuvaa ameriikan malliin, on jotain kamalan söpöä ja puoleensa vetävää. Elokuvaan haluaa uskoa ja paikoittaisesta kankeudesta ja itsensä toistamisesta huolimatta näin myös tapahtuu.

Siitä, että suomalaista elokuvaa viedään maailmalle hollywoodin keinoin oman kansallisen identiteetin ja kuvaston kustannuksella voi olla montaa mieltä, mutta ainakin Rare Exportissa yhdistelmä toimii.

Talvilakki.

Ostin Scott Pilgrim vs. the World-vaikutteisen talvilippiksen. Piti ostaa karvalakki, mutta näytin se päässä vanhalta ja typerältä. Kiva kiva.

Ke$ha laulaa "I'm so famous, You are up my anus". Famous-anus. Kyllähän se rimmaa.
Ke$ha – Cannibal

Ostoksia.

1. Dakota Bears-paita/ Asos
2. Koirakangaskassi/ TOKYOn joulumyyjäiset

Robyn – Time Machine

Lumen taju.

Pariisin Kevät – Teippileikki

Les amours imaginaires.

Mielestäni R&A:n paras elokuva oli kanadan-ranskalaisen, 21-vuotiaan Xavier Dolanin ohjaama Heartbeat. Elokuva kertoo kahdestä ystävyksestä, jotka rakastuvat kiharapäiseen ( ja ällöttävään) Nicolasiin. Elokuvan juoni on melko tympeä ja hidas. Olematon tarina etenee vain pakon sanelemana.



Juonellisesta onttoudestaan huolimatta Heartbeat on hieno elokuva. Se on selvästi saman ajan tuote kuin hipsterit tai kertakäyttöiset indie-bändit. Elokuvassa jokainen henkilö on liian tyylikäs suhtautuakseen mihinkään lämmöllä, avoimesti tai tunteella. Kaikki suljetaan vain näytettäväksi kyynelinä yön pimeydessä. Visuaalisesti elokuva tavoittaa nykyajalle ominaisen leikittelyn; tyylistään tiukka Marie on hieno vastapari satunnaiselle Francisille. Elokuvassa tyyli tulee ennen sisältöä, mutta tässä ei ole mitään kummallista nykyajan ylivisuaalisessa kokemuskulttuurissa.

Kangastuksia (Heartbeat)Suomessa 3.12.

ps. Liian pitkä bloggaustauko on ollut seurausta siitä, että koneeni on ollut huollossa 1,5 viikkoa. Yllättäen elämä ei siitä huolimatta ole päättynyt, vaan on ollut jopa ihan mukavaa. Toivottavasti kenenkään muun elämä ei ole tästä häiriintynyt.