Rare Exports.

Ei suomipojilta yritystä puutu.

Vuonna 2006 tehtiin Kalevala-saagaan pohjautuva suomalainen wuxia-elokuva Jadesoturi. Hiipivistä tiikereistä ja muista Aasian sankareista vaikutteita imenyt elokuva oli mielenkiintoinen yritys yhdistää pohjoisten kansojen luonteista raskautta aasialaisten taidetaisteluelokuvien höyhenenkevyeen ilmaisuun. Valitettavasti elokuva oli melko nolostuttavaa tarpomista. Liian monella tasolla ja maanosalla hyppinyt elokuva ei pysynyt kasassa, sillä perusideat olivat liian kaukaa haettuja ja kimono päällä metsissä hyppely oli lähinnä vaivaannuttavan epäsuomalaista. Lupaava yhdistelmä vajosi omaan hupsuuteensa. Aasialaiset vaikutteet ja Kalevala kaatoivat toisensa kumoon ja jäljelle jäi vain muutama kaunis kuva Krista Kososesta.

Rare Export onnistuu juuri siksi, että se yrittää paljon muttei liikaa. Sen ideat ja kuvamaailman ovat Suomesta. Esikoisohjaaja Jalmari Helander yhdistää miehen kyyneleitä, kiroilua, pakkasta, ryssänvihaa ja piparkakkuja Hollywoodista tuttuihin viihde-elokuvan muotteihin luoden paikoittain erittäinkin viihdyttävää camp-viihdettä. Siinä innossa, jolla minibudjetilla tehdystä elokuvasta on pyritty rakentamaan viihde-elokuvaa ameriikan malliin, on jotain kamalan söpöä ja puoleensa vetävää. Elokuvaan haluaa uskoa ja paikoittaisesta kankeudesta ja itsensä toistamisesta huolimatta näin myös tapahtuu.

Siitä, että suomalaista elokuvaa viedään maailmalle hollywoodin keinoin oman kansallisen identiteetin ja kuvaston kustannuksella voi olla montaa mieltä, mutta ainakin Rare Exportissa yhdistelmä toimii.