Tajusin, ettei alla oleva kuva anna oikeaa kuvaa uusien rumanrouheiden Nike-tennareiden (lenkkareiden) mahtavuudesta, joten tässä vielä toinen hehkutuskuva.
Nuo tekevät joka asusta mahtavan tuolla hurmaavalla rumuudellaan ja kömpelyydellään. Ja nuo eivät ole naiselliset tai platform-pohjalliset, vaikka jotkut niin väittääkin!
Ostin peräti kahdet tennarit Karhupuiston Siivouspäivä-kirpparilta. Esittelen tässä vaan niistä jännemmät. Toiset on mustat New Balancet, jotka on kuulemma the_kengät tällä hetkellä Köpiksessä. Ja jos joku asia on the_juttu Köpiksessä, niin se todella tarkoittaa, että KAIKKI käyttävät niitä. Mutta toiset on siis hienot monikuvio Niket, jotka ostin mieheltä, joka oli kyllä aika haluton myymään niitä, mutta onneksi möi sitten lopulta. Maksoin niistä 10 euroa.
Nuo eivät varmastikaan ole kaikkien mielestä kovin hienot kengät, ja ainakin mun mussu tulee kysymään multa "onko nuo uudet?" silleen epäilevästi ja kulmat koholla, mutta nuo on melko lailla juuri sitä, mitä olen etsinytkin. Ugly cool. Ja yritän kovasti olla ajattelematta, että on ällöä ostaa lenkkareita käytettyinä.
Ja loppuun vielä ihmettelen siitä, miten mahtavan ja persoonallisen ensilevyn julkaissut Marina and The Diamonds on onnistunut tekemään niin täysin turhan ja geneerisen tusinakatyperry kakkoslevyn. Varmaankin levy-yhtiön pakottamana, koska alkuperäinen, huipputanssitava ensisinkku Radioactive lupasi kovin erilaista Marinaa kuin mitä lopulta saatiin. Huoh!
Olen alkanut kuuden vuoden mitään-tekemättömyyden jälkeen harrastamaan taas urheilua, tarkemmin sanottuna lenkkeilyä. Rupesin lönkyttelemään lenkkipolulla masun pienentämisen vuoksi, mutta nyt kuukauden jälkeen olen alkanut todella nauttimaan juoksemisesta. On mahtavaa kuunnella kunnon jumputuspoppia ilman omantunnon tuskia ja hölkkäillä menemään. Juoksen luultavasti liian kovaa, koska ohitan aina kaikki, mutta en halua, että juoksemisesta tulee sykkeen tarkkailua tai muuta mittaamista.
Ja onhan se urheilullisuus muodikastakin. Parhaiten tämä näkyy neonväreinä, college-housutrendinä ja värikkäinä tennareina ihmisten jaloissa. Omat lenkkarini ovat Citymarketista, joten niitä en ala esittelemään, mutta yllättäen kaikenlaiset kiiltävät ja suhisevat materiaalit ja high-top-tennarit ovat alkaneet miellyttää silmää. Myös Adidas Superstarit näyttävät taas ok:lta, mutta en halua vielä myöntää sitä itselleni.
Loppuun vielä paras lenkkinostatuskappale at the moment.
Kävin tänään katsomassa erinomaisen Dangerous Methodin, joka kertoo psykiatrian suurmiesten Carl Jungin ja Sigmund Freudin suhteesta. Elokuvan kantava voima oli Michael Fassbender, ja elokuvaa katsoessani tajusin, että olen viimeisen vuoden aikana nähnyt peräti viisi könsikkään tähdittämää elokuvaa. Enkä (vain) siksi, että olisin mennyt nimenomaan Fassbenderia katsomaan, vaan koska mies on ollut viime vuosina paitsi erittäin tuottelias niin myös viisas valitessaan roolejaan.
Ensimmäisen kerran kiinnitin kunnolla huomiota mieheen viime kesänX-men: First Classissa, jossa Fassbender toi aiemmin Ian McKellenin esittämään Magnetoon monia uusia ulottuvuuksia silmäkarkista puhumattakaan. Seuraavaksi törmäsin Fassbenderiin Cary Fugunagan ohjaamassa, tympeässä Jane Eyre-filmatoinnissa. Fassbenderin tähän mennessä merkittävin rooli on ollut julmassa Shamessa, jossa mies riutui addiktion kourissa. Viime viikolla näin Steven Soderberghin viihdyttävän kick-ass-lady-elokuvan Haywiren ja kukapa muukaan siellä otti iskuja vastaan kuin kaunis Michealimme. Ja ettei ikävä ehtisi yllättämään, esittää Fassbender David-robottia Ridley Scottin lupaavassa Prometheuksessa, jonka ensi-ilta on kesäkuussa.
Michael Fassbenderista on parissa vuodessa tullut ajattelevan ihmisen eurooppalainen supertähti. Oikea aikuisten Ryan Gosling.
ps. Onneksi on Hullut Päivät ja sain halpoja leffalippuja, jotka riittävät ainakin syksyyn saakka! En olisi jaksanut enää yhtään teinien täyttämää Superpäivä-näytöstä, jossa Dangerous Methodia mennään katsomaan kun siinä on Keira Knightley ja sitten hihitetään, kun joku sanoo "penis".