Harry Potter.

Harry Potter- kirjasarja on varmasti merkittävin 90-luvun lapsia yhdistävä sukupolvikokemus ja myös itselleni Harry Potter-kirjat olivat teini-iän tärkeimpiä populaarikulttuurin tuotteita Final Fantasyjen ohella. Kirjasarja kasvoi ja kehittyi hienosti nuorten lukijoidensa mukana, kun kaiken taikomisen ja muun seikkailemisen keskellä käsiteltiin hienosti kasvua, erilaisuutta sekä ulkopuolisuutta. Vaikka kirjasarjassa kuljettiin vääjäämättömästi kohti raskaampia teemoja ja lopullista taistelua, onnistui Rowling hienosti säilyttämään virkistävän keveyden kuvatessaan ihastuttavalla innolla myös velhojen arkea mm. koulupäivien, huispauksen sekä Weasleyn perheen Kotikolon kautta. Suomessa suuri kunnia kuuluu myös kääntäjä Jaana Kaparille. Kaparin kekseliäät ja suomen kielellä leikittelevät käännökset ja termit toisaalta lisäsivät taikamaailman mystiikkaa, ja toisaalta toivat sen lähemmäksi lukijoita.

Itse suhtauduin kirjasarjan filmatisointeihin alussa varauksella, sillä pelkäsin niiden tuhoavan kirjojen tunnelman ja varsinkin omat mielikuvani hahmoista ja heidän ulkonäöstään. Näin toki kävikin, enkä kykene enää muistamaan miltä Kalkaros tai McGarmiwa näyttivät omassa päässäni ensimmäistä kirjaa lukiessani. Viimeisen kirjan jälkeen uskalsin lopulta tutustua myös elokuva Pottereihin, jotka ovatkin tunnollisia ja ennen kaikkea ihailtavalla ammattitaidolla tehtyjä tulkintoja Rowlingin kirjoista. Alusta asti elokuvia palkattiin tekemään maailman parhaat tekijät ja pääosia lukuunottamatta hahmoja esittivät lahjakkaimmat vanhan polven brittinäyttelijät. Tuotantoyhtiö antoi rohkeasti huippusuositun elokuvasarjan eri ohjaajien käsiin ja antoi heille vapauksia toteuttaa omaa visiotaan Potter-universumista. Vaikka elokuvat ovatkin hyvin tehtyjä, ovat ne kirjoihin verrattuna hätäisiä, kömpelöitä ja liian täyteen ahdettuja. Mielestäni laajan kirjasarjan teemoja ja juonen käänteitä olisi voitu rohkeasti karsia vielä nykyistäkin rankemmalla kädellä, jos näin olisi voitu rakentaa ehjempiä elokuvia, jotka olisivat lähempänä kirjojen arkisen viipyilevää tunnelmaa.

Nyt kun viimeinenkin Potter-elokuva on kymmenen vuoden jälkeen viimein elokuvateattereissa, on monissa paikoissa pohdittu kestääkö Potter aikaa. Itse uskon Potteriin, vaikka se valitettavan nopeasti lypsetäänkin tyhjiin nopeiden elokuvafilmatisointien ja huvipuistojen kautta. Vaikka Potter alkoi nuorten fantasiasarjana, myös aikuiset löysivät kirjat ja samastuivat Rowlingin luomaan maailmaan ja sen vastakohtaisuuksiin eivätkä kirjat jääneet vain teini-ikäisten hömpäksi vaan innostivat lapsia ja nuoria kaikkialla maailmassa lukemaan. Elokuvat saattavat jäädä pölyttymään dvd-hyllykköihin ja huvipuistolaitteet hiljentyä, mutta uskon että hieno kirjallisuus sekä Rowlingin eloisa taikamaailma eivät unohdu.