Roskilde on järjetön tapahtuma. Yhden viikon ajaksi pienen Roskilden kaupungin väkimäärä kolminkertaistuu kun Tanskan nuoriso valtaa uneliaan pikkukaupungin lähitienoot. Rakastan rockfestivaaleja koska niiden aikana nuoret ihmiset yhdistyvät juhlistamaan vapautta, nuoruutta ja turmeltuneisuutta popmusiikin äärelle. Tästä Roskilde on hieno osoitus.
Majoittuminen Roskildessa tapahtuu valtavalla leirintäalueella. Leirintäalueilta saa roskiksia etsimällä etsiä, mikä näkyy roskan älyttömällä määrällä. Kaikki on märkää, likaista ja äänekästä. Mutta leirintäalueella on myös kauniin yhteisöllistä ja kun alkoholi yhdistyy sadekuurojen, vuotavan teltan ja kusimudan aiheuttamaan toivottomuuteen, ei olosuhteille voi muuta kuin nauraa ja nauttia siitä mitä on: ystäviä, kaljaa ja musiikkia.
Musiikillisesti Roskildella on tarjota kaikille jotain. Artistien suuresta tarjonnasta (sekä töistä ja juhlimisesta) johtuen itselläni meni suuri osa esityksistä ohi, mutta niistä joihin selviydyin nautin todella. Kohokohtia olivat kaatosateessa tanssittanut Yelle, pelottava trancehahmo Deadmau5, yllättävän hyvä Arctic Monkeys sekä hieman haikeisiin sunnuntaifiiliksiin täydellisesti sopinut Battles. Itseäni harmittaa, että niin moni keikka meni sivu suun. Onneksi suurin osa missatuista suosikeista saapuu elokuussa Flowhun.
Vaikka Roskildeen liittyy monia ällöttäviä puolia (kuten se, että alueen siivoaminen festivaalien jälkeen kestää yhdeksän kuukautta ja että miehet kusivat kaikkialle), oli se hieno kokemus. Musiikki, humalaiset tanskalaiset, vaihteleva sää ja jopa uuvuttava telttailu yhdistyivät festarimeininkiin sekä viimeisten vaihtopäivien haikeuteen kruunaten vaihtoaikani Kööpenhaminassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti