
Viimeaikoina internetistä löytynyttä.
Kauniita ja tyylikkäitä amerikkalaisia
todisteita suomenruotsalaisten mahtavuudesta
tavallisia kissoja

Matkustaminen on vaikeaa. Pakkaaminen varsinkin on kamaluutta. Miten ison kassin kehtaa ottaa viiden päivän reissua varten. Tietysti enemmän kamaa on helpolla kaupunkilomalla kivempi, mutta silti ärsyttää tunkea mukaan kilotolkulla vaatteita, joita ei sitten käytäkään. Turhaan rypistyvät hikisessä rinkassa. Toisaalta ei ole yhtään kivaa, jos ei olekaan just sitä paitaa laittaa päälle, jonka just silloin haluaisi laittaa. Päivä ja lomahan siinä menee pilalle. Ja sitten on ne ostokset. Kaiken maailman tuliaiset ja rätit, jotka on raahattava takaisin. Kuinka paljon tilaa niille oikein pitää varata?
Amos Andersonin taidemuseossa on näytillä Stiina Saariston mielenkiintoinen Ein Kleines Monster- näyttely. Stiina Anderson on tullut tunnetuksi vulgaareista naishahmoista, värikkäistä asetelmista sekä aikuisuuden ja lapsuuden teemojen sekoittamisesta. Andersonin teoksissa on jotain erittäin voimakasta, ja vaikka työt ovat törkeitä ja haastavia, niitä unohtuu helposti katselemaan. Itseäni kiehtoi ennen kaikkea nyt kovin trendikäs karkkiestetiikka, villieläinten raivoisa kuvaus sekä musta huumori, jota Anderson teoksissaan viljelee. Huimaa on myös ajatella, että suurin osa mittavan kokoisista taideteoksista on tehty kokonaan puuväri- tai lyijykynillä.
llisia elokuvia perheistä ja ihmissuhteista. Kohta puolin pitäisi Suomeenkin tulla elokuvateattereihin ohjaajan uusin elokuva Fantastic Mr. Fox. Tässä elokuvassa Anderson kokeilee ensimmäistä kertaa onneaan animaation parissa ja vaikka elokuvan formaatti on eri, on elokuvassa ainakin trailereiden perusteella sama ainutlaatuinen tyylin ja kummallisen kauneuden symbioosi, joka on aina viehättänyt minua Andersonin elokuvissa.










