Perus.

Vaikka aiemmin väitin pukeutuvani leikkien ja epätylsästi, pukeudun kuitenkin melkolailla perusvaatteisiin. Ajattelin tässä ensimmäisessä virallisessa postauksessa esitellä vaatekappaleita, joihin pukeudun tylsistymiseen asti.

Farkut.

Tietysti. Olen jo kauan vannonut pillien nimeen, ja varsinkin ruotsalainen Cheap Monday- merkki on lähellä peräsintäni lähes päivittäin. Viime aikoina sitä on tosin hieman yllättäen lähestynyt pari Leviksen 501:iä. Ne on vähän hassut housut, mutta sopivat jotenkin hyvin lähes kaiken kanssa.

Ehkä pillit on menossa, mikä on tavallaan surullista. Kasiluokan J&J-lahkeita odotellessa..

Neuletakit.

Neuletakit ovat jotenkin varkain vieneet pääsosan vaatetuksessani. Ennen pukeuduin monipuolisemmin huppareihin,college- ja kauluspaitoihin. Nykyisin vedän liiankin usein päälleni lörtön, yksivärisen neuletakin. Neuletakissa on sellaista suloista indiehipsterrock- fiilistä, jota haluaisin epätoivoisesti tavoitella.

Sopivan neuletakin etsiminen on ikuinen ongelma. Neuletakin pitää istua, mutta ei liian hyvin. Sen pitää pysyä muodossa, mutta joustaa menossa ja kaiken lisäksi sopia väriltään vaatekaapin muuhun sisältöön.

T-paidat.

T-paita toimii usein asun piristäjänä. Pidän printtipaidoista. Yksiväristä käyttäessäni puen yleensä päälleni wifebeaterin. T-paita on monipuolisempi vaatekappale kuin usein ajatellaan. Sen lisäksi, että t-paita tarjoaa hassuja printtejä ja värejä, myös t-paidan muodoilla, pituudella, tekstuurilla ja istuvuudella voi leikkiä. Joskus on kiva pukea päälle jotain hyvin istuvaa ja lyhyttä (kilkkanaa, kuten äitini vaatteitani usein kuvailee), ja joskus taas roikkuvaa, lörttöä ja muodotonta. Tytöt ovat tienneet tämän jo vuosia, joten miksei pojatkin.

Nahkatakki.
Ulkovaatetuksessa sää ei paljon sääntöjä sanele. Kun olin lapsi, niin 30 asteen pakkaset olivat enemmänkin jokatalvinen sääntö kuin poikkeus. Silloin kyllä käytettiin toppatakkia, kerrastoja ja pitkiä kalsareita, mutta ei täällä Helsingissä sellaisiin lukemiin törmää. No, tänä talvena on ollut vähän viileähköä, mutta hyvin on kestetty.

Mutta siis asiaan. Ulkopukeutumiseni peruselementti on vähän tylsästi ja rutiininomaisesti nahkatakki. Minulla on muitakin takkeja aivan älyttömät määrät (UFF:in alet), mutta nahkatakki on klassinen ja antaa pukeutumiselle sopivan särmän. Aina UFF:in alejen alkaessa kierrän Helsingin UFFit uuden nahkatakin toivossa. Haluan, että nahkatakillani on historia ja sen pinnassa kulumisen jälkiä. Muut vaatteet ostan kyllä perushenkkamenkan hyllyltä, mutta nahkikseni haluan etsiä ja löytää.

Kaulaliina.

Jos ei halua köhiä koko talvea, niin parasta olla hyvä kaulaliina. Tänä talvena olen tykästynyt pitkiin ja paksuihin kaulaliinoihin, jotka näyttävät kierrettynä kaulan ympärille joltain tuelta, jonka saa niskavaivoihin. Aiemmin olin palestiinalaishuivien SUURkuluttaja, ja kaapin pohjalta löytyykin 10-15 eriväristä ja -kokoista ruutuhuivia. Tänä talvena kaikki huivini ovat olleet näitä niskatukiliinoja. En halua että huivin päät roikkuvat, vaan kiedon ne aina liinan sisään.


Converset ja maiharit.
Kengissä olen antanut tänä vuonna periksi talvelle. Vaikka kuinka paljon rakastankin Conversejani, niin niillä ei vaan pärjää tuolla lumen keskellä. Saatikka sitten keväällä kun tuo kaikki lumi sulaa noin kolmessa päivässä harmaaksi mönjäksi teiden sivustaan ja jalankulkijan varpaille. Jalkaparkojani suojelemaan hankin siis maiharit. Eikä yhtään haittaa, että ne näyttää ihan kivalta jalassakin eivätkä ole ehkä se kaikkein epämuodikkain jalkine tänä talvena.