Kävin katsomassa uuden, Tim Burtonin ohjaaman Liisa Ihmemaassa-elokuvan. Tiesin jo ennakkoon, että kyseinen elokuva ei perustu samaan kirjaan kuin saman niminen Disney-elokuva vuodelta 1951, ja ymmärrän myös, että Tim Burtonin elokuvat ovat aina synkkiä, mutta silti petyin Liisan uusiin seikkailuihin. Elokuvan tunnelma oli todella synkkä ja jopa ahdistava. Tarina oli tuttu muista saduista, joissa lapsi eksyy mielikuvitusmaailmaan ja pelastaa sen. Tarina oli kuitenkin liian suuri kahden tunnin elokuvaan. Tämän seurauksena elokuvan kulku oli kiireistä ja hienosti luotuihin hahmoihin ei saanut tuntumaa, koska suuri tarina ajoi hahmonkehityksen yli. Elokuva oli paikoitellen todella kaunista katseltavaa ja sisälsi muutamia hauskoja ja kekseliäitä visuaalisia ajatuksia, mutta muuten 3d jätti minut (jälleen kerran) kylmäksi. Paikoitellen lavastus ja hahmosuunnittelu muistuttivat Pan's Labyrintin ja Hellboy-elokuvat ohjanneen meksikolaisohjaaja Guillermo del Toron visuaalista tyyliä. Tämä ei ole ollenkaan huono asia, mutta ei anna kamalasti ansioita Tim Burtonille. Liisaa näytellyt Mia Wasikowska oli toki ihastuttava, mutta hänen roolihahmonsa oli luonteeltaan liian lapsellinen ollakseen uskottavasti 19-vuotias. Kaukana olivat vuoden 1951 Disney-klassikkopiirretyn selittämätön hölmöys, piristävä älyttömyys ja ihmettelevä katse.
ps. Elokuvasta on seurannut jotain hyvääkin. Elokuvan menestyksen johdosta Burton voi taas keskittyä muihin, vähemmän valtavirtaa oleviin projekteihinsa hetken aikaa. Seuraavana Burtonilla on suunnitelmissa animaatioelokuva Addams Familysta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti