Normaali. Tavallinen.

Nuoruuteen kuuluu halu erottua muista. Mikäpä siinä? Nykyisin elämme yhteiskunnassa, jossa nuoruus kestää kauan yli 25. ikävuoden. Ei haluta asettua, tylsistyä, vajota normaliuteen. Normaalit ihmiset ovat lihavia, katsovat lauantai-iltaisin kolmosen massapaskaa tv:stä, käyttävät Crockseja, asuvat Espoossa tai landella ja nauttivat arjesta. Hyi. Ei kiitos. Normaalit ihmiset ajattelevat, että suurin osa leffoista on ok, Johnny Depp, Lauri Tähkä ja The Baseballs on ihania, ja fiorella-farkut myös. Normaaleilla ei ole makua. Ne vain ottavat vastaan ja hyväksyvät.

Totuushan on, että kaikki ovat normaaleja. Ja jos vielä et ole, tulet sitä olemaan. Nuorilla on liikaa aikaa välittää muista ja muiden mielipiteistä. Ei kukaan ole itse yksin koskaan erilainen, vaan vain verrattuna muihin. Tavallisuuden myöntäminen on itsensä löytämistä. Ei tarvitse välittää muista ja muiden mielipiteistä tai nostaa itseään jalustalle. On hyvä olla vain tavallinen minä, sillä se on ainutlaatuista minulle ja läheisilleni.

R.E.M. – Everybody Hurts

(Tokihan minä itse en ole tavallinen, vaan ihan tosi outo ja sekoboltsi.)