Hauskaa Vappua!

Vampire Weekend – Holiday

A Drop of True Blood.

True Bloodin tekijät ruokkivat fanien verenhimoa pitkin kevättä True Bloodin miniepisodeilla, joista ensimmäinen on tässä.




ps. Skårsgååårdk!

c thru u.

Lauantaina helpotin kevätväsymystä ostamalla asioita luotolla. Helpotti kummasti.

Läpinäkyvä paita H&Msta. Paita on naisten osastolla, ja napit ovat naispuolella, mutta mielestäni paita ei muuten erotu selvästi naistenpaidaksi (paitsi läpinäkyvyytensä osalta). Weekdaylla (enää kolme viikkoa!!) on läpinäkyviä paitoja myös miehille, mutta en voi laskea sen varaan. Aleksin Weekday näyttää pieneltä, joten sinne tuskin tulee kaikkea. Ehkä tätä ei ihan töihin voi laittaa, mutta viileänä bilepaitana tää menee. Hintalapussa luki 19,95 euroa.

Vaalean beige vakosamettipaita löytyi Lönkan kierrätyskeskuksesta. Olen ihan viimeisen kuukauden aikana ostanut jo kolme tämän tyyppistä paitaa. Pidän haaleasta väristä, ruskeista napeista ja materiaalista. Kustansi 1,5 euroa.

Kiertsistä löytyi myös tällainen olkalaukku. Se muistuttaa hieman lentoyhtiölaukkuja, joita monilla näkee. Laukku on hauskaa kiiltävää materiaalia. Laukun sivussa on pieni muovitasku ja mietin jos siihen laittaisi jonkin kuvan. Laukku maksoi 3 euroa.

Huomasin, että olen pahasti urautunut. Shoppailen nykyisin vain Hakaniemen Fidassa, Lönkan Kiertsissä ja H&M:ssa. Pari vuotta sitten lempikauppojani olivat UFF ja Carlings. Mitäköhän niille kuuluu nykyään? UFFia sentään näkee pari kertaa vuodessa alejen aikoihin, Carlingssia ei enää tule nähtyä.

Ostoksia viikolta 16.

kaksi pussia porkkanoita
maustamatonta jugurttia
maustettua jugurttia
margariinia
leipää
täytetty patonki
kaksi kolmioleipää
läpinäkyvä naisten paita
kolme kismetia
lakuja
irtokarkkia
neljä lounasta
purukumia
lakkakääretorttu
rypäleitä
kaksi pussia nuudeleita
leffalippu
kolme kaljaa
kannu sangriaa
karjalan piirakoita
laukku
paita

kuva: fffound.com

Rainy fantasticsm.

Torstai-iltana sain itseni vihdoinkin katsomaan Wes Andersonin valloittavan animaation Fantastic Mr. Fox. Elokuva oli aika lailla sellainen kuin olin ennakkoon ajatellutkin. Visuaalisesti riemuisa, värikäs, kekseliäs ja hauska. Ja jotenkin kummallisella tavalla myös nostalginen, vaikken tiedä voiko tämän tyyppisestä animaatiosta niin sanoa. Elokuva pyöri Kino Engelissä, missä en ollutkaan käynyt sitten viime vuoden R&A:n. Ihanan tunnelmallinen, ja kiva kun leffalippukasaani tuli vaihteeksi muutakin väriä kuin keltaista.

Mutta siis Mr. Fox oli nimensä mukaan fantastinen.

Ja tällaista oli päällä tuona sateisena torstaina.

takki, liivi, Levikset, kengät: 2nd hand, t-paita: H&M,
käsikoru: Harajuku
kuva: GoogleImages

ps. Kiitos J:lle kuvista.

Kivielaimia.

Rakastan kiviä. Varsinkin kun niihin on maalattu eläimiä.

Kuvat: Katin kivikatit

Keltaista.

kuvat: Fffound.com

Kesä ja festarit.

Viime viikkoina festarit ovat VIIMEIN julkistaneet esiintyjiään. Ärsyttävää tuollainen pihtailu. Ensiksi helpottuneena totesin, että Roskildessa ei ole tänä vuonna oikeen mitään pakko_nähdä-kamaa. Tietysti Roskildemäiseen tapaan, esiintyjälista on aika hullu. Muse, Prodigy, Gorillaz ja Prince isoimpina. Kaikki noista on ihan kiinnostavia, mutta enemmän kyseisiltä festareilta kiinnostavat Vampire Weekend (jonka viime vuonna missasin rahapulan takia), Robyn ja Florence. Ei kuitenkaan tarpeeksi, ja tästä syystä suunniteltu matka Tanskan satumaiseen mutalaatikkoon jää tänä(kin) vuonna tekemättä. Vielä joskus aion sinne vielä mennä, koska kuulemani mukaan tunnelma siellä on aivan erityislaatuinen. Ehkä ensi vuonna, kun tanskaakin silloin sujuvasti pistän menemään.

Mutta onneksi Suomessakin osataan. Matkani käy siis Ruisrockiin, Ilosaareen, Pori Jazziin ja Flowhun.

Heinäkuun alussa Turun Ruissalossa järjestettävä Ruisrock on kuulemma paska festari. Minulla ei ole mitään Turkua vastaan. Olen käynyt siellä kerran ja se on ihan kaunis kaupunki täynnä lesboja ja hesburgereita. Mikä Ruississa kuulemma kusee on kaikki. Ruissalo on perseessä suhteutettuna kaupungin keskustaan. Alueelle pääsee bussilla, jonka jälkeen pitää kuitenkin kävellä kolme kilometriä, että pääsee nauttimaan festivaalihumusta. Leirintäaluekin on kuulemma epämukavan kaukana. Festarialueelta ei pääse pois, mikä tuottaa ongelmia mahdolliselle alkoholin nauttimiselle. Kännit viiden euron muovituopeista jossain hikisessä kaljaparkissa ei innosta.

Mutta ne artistit. Taas kerran Ruissi on saanut houkuteltua monia ihania esiintyjiä. Heviperjantai Ozzy Osbourneineen ei kiinnosta. Mutta The Sounds, Disco Ensemble, PMMP, SMG, Belle&Sebastian (olen niin Juno-herännäinen), Florence and the Machine, Ark ja Regina Spektor sitäkin enemmän. Ruissin tuntien aikataulutus menee luultavasti niin, että kaikki lempparini laitetaan päällekkäin ja lopun aikaa joudun humalassa kuuntelemaan jotain Lauri Tähkää. Viiden euron muovimukista. Jossain hikisessä kaljateltassa.

Ruissia seuraavana viikonloppuna on kotifestarini Ilosaarirock. Ilosaari on iloinen, turvallinen, rento ja hienolla tavalla vapaa festivaali. Tulee lämmin olo kun vaan ajatteleekin laululavan nurmikoita, hiekkaa varpojen välissä ja viime vuoden läkähdyttävän upeaa Röyksoppin keikkaa. Tämän vuoden esiintyjälista ei kamalasti anna odottaa. Lapko, Micragirls, Jenni ja Olavi ovat ihan kivoja. En kuitenkaan mene tänä vuonna musiikin takia, vaan koska kotona pitää käydä kerran kesässä ja kotona on hyvä olla. Luultavasti (toivottavasti) isot kiinnitykset ilmoitetaan joskus myöhemmin.

Pori Jazzissa olen käynyt kerran. Kanye West oli ihan kiva. Oli hienoa nähdä kun sateisesta picnicmaastosta kuoriutui hullusti heiluva rapkuoro, joka ulvoi herra Westin joka tavulle. Muuten oli aika kamalaa. Oli kylmää ja märkää ja kaljakin loppui kesken. Lisäksi Porin keskustassa EI kuulemma ollut mäkkiä, ja mikään hese ei mulle yömyöhillä riittänyt. Pori on myös erittäin ruma kaupunki. Tänä vuonna aion kuitenkin antaa Jazzeille uuden yrityksen. Poriin vetää kolme suurta: Massive Attack, N.E.R.D ja laatikkoviini. Olen iloinen, että Pori Jazz on jatkanut linjaansa ja tarjoaa artisteja myös nuorison makuun. Rukoilin ja toivoin tänä vuonna Beyoncea, mutta olen tyytyväinen näihinkin. Pori Jazz on heinäkuun lopussa.

Toivottavasti lämpimän ja kiimaisen festarikesän päättää hipsteritaivas Flow-festivaali. Viime vuoden suurimpia suruja oli Flown missaaminen. Vaikka liput ovat kalliit, ulkonäköpaineet hirvittävät ja esiintyjät vähän nevareita, niin Helsingissä asuvalle Flow on helppo ja rento tapa päättää kesän biletys. Esiintyjistä odotan eniten Airia, Jönsiä, The XX:iä, Miaa ja uusinta ihastustani Marina And The Diamondsia. Lisäksi indiekeikoilla on aina kivaa, joten viihdyn varmaan muutenkin.Ja onhan minulla koko kevät/kesä aikaa rakastua vaikka niihin kaikkiin. Flown virallinen ja kevään mukaan päivittyvä Spotify-soittolista löytyy täältä.

Kaikesta tästä seuraa luultavasti henkilökohtainen konkurssi, mutta on sitä ennenkin eletty kesä makaroonilla, ketsupilla ja kaljalla.

kuvat: GoogleImages

Tilda Dazed.

Hämmästyttävä Tilda Swinton Dazed&Confusedin upeissa kaksoiskansissa


kuvat: Dazed&Confused by Glen Luchford

ps. Siis suomessa nyt vaan ei ole sellast kulttuuria, että sä meet pokaa jonkun kirjastosta.

Hel-looks II

takki, paita, kengät ja levikset: 2nd hand, laukku: Beyond Retro

kuva: Hel-looks.com

ÖRD ÖRD.

Mika – Big Girl (You Are Beautiful)

Hetken värit.

Navy Blue Beige Viininpunainen

kuvat: Weekday, topman

Kevät on lokinpaskaa kengällä.

Torstaina osallistun erittäin perinteikkäisiin ja hienostuneisiin opiskelijarientoihin Helsingin Kallion Helsinginkadulla muutaman opiskelijakollegani kanssa. Iltaa on tarkoitus viettää keväisestä säästä nauttien, miellyttäviä nokkeluuksia heittäen ja nauttien sammioittain erinäisiä viinaksia. Pukukoodina tapahtumaan on pussimainen, muodoton juuttikankaasta ommeltu aikuisten vauvahaalari. Ongelmakseni on nyt noussut, että onko täysin mahdotonta näyttää edes hitusen tyylikkäältä tässä teekkareiden lahjassa Suomen opiskelijaväestölle. Ugly Cool onnistuu kyseisessä asukokonaisuudessa helpostikin, mutta se on helppo tie. Preferenssinä olisi näyttää siistiltä, iloiselta ja rennon keväiseltä. Ei juuri oksentamaisillaan olevalta std-tautipesäkkeeltä tai fuksipissikseltä.

Asukoodi on ongelmallinen kolmestakin syystä.

1.Haalarimme ovat punaiset ja niissä on mainoksia. Niistä puuttuu duunarihaalareiden kovuus ja jäyhä asenne.

2. Haalarini on aivan käsittämättömän iso. Asua ostaessani myyntihenkilökunta kehotti varaamaan alle paljon tilaa toppahousuille ja muille säärystimille, jottei pakkanen tule läpi. Tämä oli harhaanjohtavaa neuvo, koska Helsingissä ei ole kertaakaan ollut niin kylmä, että tämä olisi vaatinut minkäänlaista toppavaatetusta tai välikerrastoa.

3. Haalari on lähes pakollinen. Tai on ainakin jonkinlainen pukeutumisrike olla pukeutumatta haalariin.

Olen pohtinut, että joko hyödyntäisin punaista ja pukeutuisin ranskalaisittain siniseen, valkoiseen ja punaiseen. Tai hyödynnän kokoa ja pukeudun iloisen värikkäästi hip-hop-estetiikkaa hyödyntäen.

There shall be blood.

Vaikka olisi kuinka sateinen ja masentava suomikesä 2010 tahansa, niin varmaa on, että minulla on kivaa, kun (vasta tänä keväänä Suomessa alkanut) vampyyrisosiaalipornosarja True Blood palaa ruutuun kolmannen tuotantokauden jaksoin. Hikistä White-trash-hilly-billy-estetiikkaa ja kauhugotiikkaa nerokkaasti yhdistävä sarja on ollut mieletön hitti Amerikassa. Sarja perustuu Charlaine Harrisin kirjoihin, mutta varsinaisen ilmiön siitä on tehnyt Mullan Alla-sarjan luonut Alan Ball.



3. kausi alkaa Amerikassa 13.kesäkuuta.

ps. En osaa sanoa vampyyri vaan sanon aina vämppyyri. Sama kun en osaa sanoa olympialaiset vaan sanon ölympialaiset.

psII. Skrrasksgåård!!!

kuvat: http://www.hbo.com/true-blood